Pitkään lupailemani extraosa esittäytyy. Nyt pieni kurkistus ei-perijöiden tapahtumiin.

Heidi oli muuttanut yhteen poikaystävänsä Markon kanssa lähelle perijätaloa. Marko oli tuonnut ihan kivasti rahaa taloon. Rahoilla rakennettiin mm. teehuone.

Teepöydän ääressä kestittiin vieraita.

Talo ei ollut kummoinen, mutta kotoisa se oli.

Eipä aikaakaan, kun Marko jo kosi Heidiä illallisen ääressä.

Marko oli töissä rikollisuusalalla, ja saapui aina myöhään haisevana illalla kotiin.

Onneksi lehdestä löytyi töitä lääkärintehtävistä unelmoiville, ja Markon työaika vaihtui yöstä päivään.

Heidi taas kävi töissä seikkailu-uralla. Työasu vaan ei ollut kaikkein mukavin...

Kröhöm, juu, mepä tästä lähdemme pois teitä häiritsemästä...

Näemmä petipuuhat tekivät tehtävänsä. Heidi jäi äitiyslomalle heti mahan pompattua, tietty.

Nuoripari oli innoisaan tulevasta vipeltäjästä.

Heidi oli osallistunut tulevien äitien joogakurssille, ja nyt hän joogasi ja puhkuili kotona.

Marko tarvitsi ylenemiseen logiikkapisteitä, mutta kuinkas kävikään.

Moi moi Marko!

Ufoalus saapui takaisin palauttamaan "koekappale 427:tä" kotiin parin simtunnin kuluttua.

"Uaaah!"

"Ääk, omg, veikö ufot oikeasti mut!?"

Tapatuneesta säikähtäneinä Heidi ja Marko menivät naimisiin juhlavasti talon takapihalla.

Ufokaappaus taisi olla todella järkyttävää, sillä Marko sytytti ruuan palamaan seuravana aamuna.

Onneksi palomies tuli nopeasti.

Kaikki tuntui menevän päin mäntyä: potkut tuli. Markon olo oli surkea.

Mutta kaiken kurjuuden keskellä Markon mahassa tapahtui jotain kummalista. Ufojen kokeilut olivat näemmä hoitaneet homman.

"No mutta, sittenhän meille tulee kaksi vauvaa tähän taloon!" Heidi innostui, kun Marko kertoi uutiset.

Ja samantien alkoi Heidin synnytys. Marko katseli vierestä, vaikka tiesi itsensä kokevansa samat tuskat pian.

Maailmaan putkahti poika, joka sai nimekseen Sebastian. Silmät hän peri äidiltä.

Ei kulunut pariakaan päivää, kun Marko tunsi polttavan tuskan.

Pian Markon käsillä lepäsi ufotyttö, joka ristittiin Lennethiksi.

Taloa jouduttiin remontoida pikkuisten tultua. Ylimmäinen on Lennethin, alimmainen Sebastianin.

Aika hurahti nopeasti, ja oli Sebastianin synttäreiden aika.

Isänsä näköinen, sanoisinko.

Sebastianissa oli selvästi isänsä piirteitä, vaikka äidin pikkuhöpönassu hän olikin.

Marko hoiti molempia pikkuisia innolla, ja vaipanvaihto sujui mutkitta.

Heidikin tottui pieneen vihreään tyttöön, vaikka hän ei Lennethin biologinen äiti ollut.

Ja taas synttärit, vuorossa Lenneth.

Hänestä tuli... ööh, hemaiseva?

Vaikka tytöllä oli pienet kuoppaposket ja olemattomat huulet, hän oli suloinen omalla tavallaan.

Tällä hetkellä molemmat käyvät ala-astetta. Lenneth ja Sebastian tulevat hyvin toimeen keskenään, vaikka hän olikin aluksi epäluuloinen Lennethin ulkonäön vuoksi.

Mutt mitäs Eden oli puuhaillut sillä välin?

Niin, Eden oli muuttanut Moritzin kanssa yhteiseen kämppään, ihan perijätontin naapuriin. (Moritzin kuva kadonnut, mutta heppu näyttää samalta kuin ennenkin.)

(Tässä käytin kyllä koodeja, kuten näkyy. Moritz kun ei ollut kovin rikas opiskelija...) Talo oli moderni, isot ikkunat ja tiilet.

Eden toimi musiikkiuralla, vaikka haaveili yrityksistä. Keittiöön oli ostettu valtava flyygeli harjoittelua varten.

Eden kokeili myös mallintöitä (tai ainakin yritti). Tässä pari mainosta, joista sopimus Rockafella-vaatemerkin kanssa jäi pysyväksi.

Pysyväksi siihen asti, kunnes Eden huomasi olevansa raskaana.

Heidi kävi usein moikkaamassa siskoaan, ja neuvoi häntä äitiyden hankaluuksista.

Synnytyksen aika koitti, mutta kappas, peräti kaksi vauvaa!

Tällä hetkellä muksut taapertavat. Pojan nimeksi tuli Daniel, tytölle Beatrice.

Molemmat ovat suloisia omalla tavallaan, mutta Beatrice on se parempi puolisko.

Tällainen lyhyt katsaus siis. Kommentit on mukavia.