Aluksi pahoitteluni osan pienestä viivästymisestä. Eilen Vuodatus tykkäsi jotenkin huonoa eikä meinannut toimia, ja jouduin vielä lähteä illalla mummolaan isänpäivää juhlimaan. Joten kirjoitin tuskallisesti n. klo.11 aikaan illalla toista puolta osasta. Mutta pääasiahan on, että osa on nyt täällä? Hyvä hyvä...

Huom! Varoituksen sana: osa sisältää vahvaa kielenkäyttöä ja anoreksiaa koskevia asioita. En halua, että saatte/otatte mitään huonoja vaikutteita osasta. Aika rankkaa oli tämän kirjoittaminenkin.

Hyvää huomenta, Claire! Tänään onkin teinien eka koulupäivä isomassa koulussa, joten molemmat heräsivät aikaisin valmistautuakseen kouluun.

Erittäin kaunis neiti, vaikka mikään laihuliini Claire ei olekkaan.

Novel otti pienet aamujumpat ennen lähtöä, huomatkaa uusi hiustyyli molemmilla.

Claire oli heti tekemässä tuttavuutta oman ikäisiinsä. Postimies Kaapo jutteli mielellään nätin tytön kanssa pari minuutia ennen kuin häipyi jatkamaan kierrostaan.

Stellan repuun oli ilmestynyt suurikin aarre; kiiltävä palkintolaatta perehtymisestä musiikkiin ja tanssiin, voi kuinka kiva. Laatta pääsi koristamaan musiikkihuoneen seinää.

Koulupäivä sujui nopeasti, ja tytöt olivatkin aikaisin kotona. Clairen päivä tosin ei ollut mennyt aivan nappiin, sillä häntä oli kuulemma taas kiusattu.

"Onko se sama jengi, joka riehui silloin ala-asteella?" Novel kysyi siskoltaan. Claire nyökkäsi hiljaa, samalla kun Novel melkein kihisi raivosta. "Voi että ne on oikeita läskipäitä! Kyllä sitä ihminen saa olla minkä kokoinen on! Tekis niin mieli tehdä jotain niille..."

"Se yks on meidän pihalla..." Claire kuiskasi hiljaa Novelin paasatessa porukasta.

"Mitä, miks ihmeessä? Kuka niistä, kerro!"

"Jeremias..." tämän kuultuaan Novel pinkaisi pihalle, ja Claire päästi pienen nyyhkäisyn.

Siellä se Jeremias seisoi, tuijotti keittiön ikkunaa kuin haukka. Novel tunsi päänsä jumputtavan suorasta vihasta, miksi he hänen siskoaan kiusasivat ja vahtasivat?

"Mitä ihmettä sä täällä töllötät? Eikö löydy muuta tekemistä, paviaani?" Novel sanoi suoraan. Jeremias väänteli hieman leukojaan ja murjaisi takaisin: "Sun siskoas mä etin, en sua, läski."

"Otas kuule sanas takas, idiootti!" Novel huusi ja otti pojan käsittelyynsä. Jeremias saikin kunnon mustelmat, ja pari punaista hiustukkoa roikkuikin Novelin käsissä.

Jeremiaksen naama venähti täysin. Kukaan, varsinkaan tyttö, ei ollut antanut semmoista riepotusta kuin Novel.

Jeremias keräsi kuitenkin itsensä kasaan, ja antoi kaikkien haukkujen valua suustaan.

"Senkin hullu! Tuommoinen lehmä, onko sulla kenties joku hullunlehmäntauti? Ihan friikki koko akka! Painu kuule sinne mistä oot tullutkin. Kukaan ei sua halua nähdä. En mä, luokak tai Joona!"

"Älä puhu p*skaa, idiootti!" Novel kimpaantui. Joona oli hänen pienoinen ihastuksensa koulussa, ja oli ollut aina ala-asteelta asti.

"Totta se on! Se kahtoo sun persettäs vain sen takia, kun se meinaa valua penkin yli!"

"Painu kuuseen, Jeremias! Häivy heti, vai pitääkö laittaa sut häipymään?!" Novel sanoi, ja juoksi takaisin sisälle.

Vaikka Novel oli tunnettu kovasta kuorestaan, olivat nuo Jeremiaksen sanat osuneet jonnekkin oikeaan paikaan. Oliko Joona oikeasti sanonut niin? Oli tai ei, niin kyyneleet valuivat kuitenkin Novelin poskilla hänen mennessä omaan huoneeseensa.

Novel meni ensimmäiseksi peilin luo, ja katsoi oma kuvajaistaan. Ehkä hänen peppunsa ei ollut samaa kokoa kuin Victoria Beckhamin, ja posketkin olivat aavistuksen liian pyöreät. Hän ei ollut mielestään Joonan, eikä kenenkään muun pojan arvoinen. Kuka nyt tällaista pullasorsaa huolisi?

Ja niinpä hän rupesi angstaamaan... ainakin hetkeksi.

"Claire, missäs Novel viipyy? Hän ei ole vieläkään tullut syömään." Ramona kysyi ihmeissään.

Andreaskin alkoi ihmetellä pojantyttärensä käytöstä. Yläkerrasta kantautui kuitenkin kova jumputus ja kolina...

Nove polki nimittäin tuhatta ja sataa kuntopyörällä. Hiki vain valui kasvoja pitkin, ja pulssi kohosi.

"Minä sille näytän, kuka on tässä läski... Minä vielä näytän."

Novel polki aina yömyöhään asti, ja lopulta Claire löysi Novel nukahtuneena pystyyn.

"Sisko, hei, herää jo! Sun täytyy kyllä menä nyt omaan sänkyys nukkumaan."

"ZZzz... ai häh, mitäh? Joo, okei, kunhan vain käyn ekaks suihkussa..." Novel voihkaisi ja lähti, jättäen Clairen katsomaan huolestuneena hänen jälkeensä.

Novel pääsi juuri kylppäriin, kunnes silmissä alkoi kummasti mustua. Liian vähäinen syöminen, väsymys ja kuntoilu sai tytön pyörtymään kylmälle lattialle.

Ramona oli herännyt kovaan kolahdukseen kylppäristä, ja piaan hän löysikin Novelin kalpeana lattialta. "Voi hyvänen aika, Elijah, tule tänne! Äkkiä!"

"Kultaseni, onko kaikki hyvin? Sattuuko?" Elijah kysyi Novelilta tämän herättyä vähän ajan päästä.  "Onko jotain, mitä haluaisit kertoa?" Novel mumisi ääni ohuena haluavansa nukkuman, ja niin Elijah kantoi tytön sänkyyn.

Ramona ja Elijah olivat nyt huolissaan Novelista. Hän ei aina tullut syömään, ja jos tuli, niin ruokaa oli hyvin vähän lautasella.

Sen lisäksi ongelmana oli ötökkäfiasko, mutta se oli píentä Novelin syömisjuttuun verrattuna.

Novel oli nykyään erittäin kalpea ja väsynyt. Hän nukahteli tuon tuostakin pöytään, ja koulussa hän otti pieniä torkkuja opettajien luentojen välissä.

Andreaskin alkoi olla todella huolissaan. "Oletko puhunut työlle?" hän kysyi Ramonalta.

"Yrittänyt olen, mutta ei siitä tule mitään. Hän ei vain halua kuunnella..."

"Hän on kuten isänsä oli, paksupäinen pässi. Kyllä sen siitä pitäisi mennä"

Claire jos kuka mietti päänsä puhki, miten voisi auttaa siskoaan. Hän valutti tunteitaan päiväkirjalle, joka auttoi hieman kun hän ajatteli siskoaan. Kaikki talossa epäilivä  että Novelilla oli anoreksia, mutta kukaan ei vielä uskaltanut sanoa sitä hänelle.

Ramona katseli eräänä iltana surullisena omia tyttöjänsä heidän nukkuessaan. Toinen kuihtui vaivihkaa pois, ja toinen itki ujona itsensä uneen.

Pari päivää kului, ja kävi kuten oli pelättykkin: Novel oli jo niin laiha, että hyvä kun vaattee pysyivät laihan ruumiin päällä.

Novel saattoi näyttää suoraan sanoen pelottavalta: kädet olivat ohuet, samoin oli kok muukin vartalo. Hän oli kalpea kuin mikäkin luuranko, ja väsymys paistoi kauas.

Andreas rohkaistui sinä aamuna pojantyttärensä nähdessään sanomaan Novelille ne sanat, jotka olisi pitänyt sanoa jo kauan aikaa sitten.Tytön laihuus ja kalpeus pistivät miehen aivot liikkumaan, mitä jos tyttö haihtuisi pois ennen häntä, kun niin laiha Novel oli.

"Novel, kuuntelisitko hieman", Andreas sanoi ja keskeytti Novelin tv:n katselun, "mutta minulla on tärkeätä asiaa. Me kaikki olemme huolissamme sinusta. Minä, äitisi ja isäsi, mummi ja Claire. Olet niin laiha ja..."

"Entä sitten vaikka en ookkaan mikään läskipossu?! Mä en halua olla koulun hylkiö, tai friikki!" Novel kimpaantui. "Novel kiltti,  kyse ei ole siitä. Me kaikki rakastamme sinua sellaisena kuin olet. Onko tämä laihdutusjuttu kiinni jostain pojasta, vai?" Andreas kysyi rauhallisesti. Novel oli sanaton vaarin rauhallisuudesta, ja lopulta vain nyökkäsi hiljaa hänelle.

"Niin minä arvelinkin. Minä kuitenkin veikkaan, että joku poika välittä sinusta kuitenkin vain luonteesi ansiosta, ei sen taki, kuinka laiha olet. Minusta sinä olet kaunis tyttö, kaikki ovat." Andreas jatkoi. Novel käänsi katseensa muualle pois Andreaksen silmistä. "Olinhan minäkin joskus, kröhöm, sangen menevän näköinen, mutta katso nyt minua: olen iso, pyöreä ja onnellinen. Mitä muutakaan voin toivoa?"

Sitä ei Novel enää kestänyt, vaan hän hyppäsi vaarinsa kaulaan ja itki.

"Niisk... Anteeksi, vaari, kun huusin... Mä vaan en jaksanut, en vaan..." Novel uikutti, mutta Andreas keskeytti hänet.

"Älä nyt, hys hys", Andreas sanoi rauhoitellen," kyllä se siitä. Älä välitä mitä muut höpäjää, oo vaan oma ittes."

"Ja se tarkoittaa myös sitä, että syöt mitä lystäät! Vai mitä, tyttöseni?" Novel nyökkäsi lopulta pieni hymy kasvoillaan vaarilleen.

Novel lähti keskustelun jälkeen kouluun. Kotiin tullessaan hänen pieni hymynsä oli kasvanut suureksi iloisuudeksi, sillä hän oli saanut peräti kympin! Clairella taas numero oli koko yläasteen ajan ollut kympissä.

Novel jatkoi piristymistään vielä menemällä töihin Hopealammen levykauppaan, ja Claire lähti lähellä olevaan ravintolaan puhdistamaan suuria tiskivuoria.

Ramona tilasi heti suuret määrät ruokaa kotiinkuljetuksena, jott ahän pääsisi kokkaamaan Novelille kunnon ruoka-aterian.

En ole ennen huomannutkaan, että Stellalla on komea työauto! Tuollahan on kiva huristella.

Novel katsoi hieman inhoten rasvaista porsaankyljysannostaan illallisella, mutta popsi kuitenkin lopulta pienet palaset ruokaa. Hänen kuitenkin täytyi myöntää, että se oli parasta mitä hän oli saanut vähän aikaan syödä.

Claire oli onnessaan siskonsa toipumisesta anoreksiasta. Novelin ja uuden työpaikan takia läksytkin meinasivat unohtua työpöydälle, joten Claire joutui tekemään iltatyötä opiskelun parissa.

Jos jollakulla oli ongelmia painonsa kanssa, niin se oli Elijah. Hänen painonsa heilahteli kuin jojo, ylös ja alas, ylös ja alas...

"Elijah kulta, minähän sanoin, että se hyytelökakku ei ollut tarkoitettu tänään syötäväksi! Onneksi sinulla on edes vyö, niin tuo maha ei tipahda maahan laahaamaan."

"No äiti, milloinkas sitten?" Elijah huokaisi. "Se kun oli niin yksin siellä jääkapin nurkassa..."

Alyssa oli palannut kummittelemaan jälleen kerran pihalle. Hän oli edelleen katkera siitä, että hänen sänkynsä oli myyty pois. Toivottavasti hän ei ole siitä ikuisesti vihainen.

Claire- lukutoukka oli saanut Novelin jälleen kirjallisuuden pariin. Molemmat lukivat innoissaan kaikkia teinihömppäkirjoja, mutta Claire ei koskenut pitkällä tikullakaan kauhukirjoihin, toisin kuin Novel (Tahtoo samanlaisen yöpaidan kuin Novelilla!)

Mistäs tämä kauhea siivoaminen johtuu? Aivan niin, yksityiskoulun rehtori oli tulossa visiitille! (Tätä varten Stella siis oli sitä hyytelökakkua leiponut!)

Viiden aikoihin rehtori Bruno... Björn... joku-jonka nimeä-en-muista, saapui pihalle. Rehtorin otti vastaan lämpimästi Stella.

Sisällä ei tosin kovinkaan lämmintä ollut, ainakaan Andreaksen mielestä. Kylmä viima kävi samalla, kun hän laittoi herkkuruokia pöytään. Viikatemies oli valinnut hieman huonon ajankohdan, rehtorihan oli juuri kylässä!

"Hyvä Andreas Saar, olisi aika lähteä." Viikatemies kähisi ja osoitti Andreasta.  Miehen mielestä noutaja olisi voinut odotella vielä hieman aikaa, sillä hän olisi halunnut tietää, pääsisivätkö tytöt yksityiseen opetukseen.

"Kyllä he pääsevät", Viikatemies jatkoi kuin olisi tiennyt Andreaksen ajatukset," ja jos ei, niin minä sitten vaikka palautan sinut. Mutta tuskinpa, sillä hyviä sinä lapsistasi ja lapsenlapsistasi olet koulinut."

Hyvästit, Andreas!

Ja tervetuloa platinahauta! Onneksi nyt ei kuitenkaan tullut mitään romantiikkahautabugia...

Rehtori B. (En vieläkään muista sitä nimeä!) katseli hieman vaivaantuneena perhettä, jonne oli saapunut vierailemaan. Ehkä hänen olisi parasta poistua, sillä he olivat juuri menettäneet yhden perheenjäsenen.

Claire kuitenkin vaati rehtoria jäämään. "Kerran kun, niisk, vaari nää hummeritkin laitto meille... Yhyy! Viimeinen ateria, niisk..."

Loppuaika sujui ihan mukavasti, eikä rehtori paljoa välittänytkään, vaikka jokainen väänsi itkua joka kolmas sekunti.

Novelille vaarin menetys oli raskasta. Andreas oli auttanut häntä huonoina aikoina, ja nyt hän olikin poissa.

Pereheen surullisesta mielestä huolimatta rehtori hyväksyi kaksoset yksityiseen oppilaitokseen. Talo ja fiksut, töissä käyvät lapset olivat tehneet hänen vaikutuksen.

Clairelle oli alkanut ilmetä sitä tyypillistä teinien ongelmaa, nimittäin finnejä. E kun vain voidetta laittamaan!

Stella vaihtoi hieman tyyliä. Mustat vaatteet johtuivat siitä, että hän suri edesmennyttä miestänsä vielä.

Claire ja Novel keskustelivat lauantaiaamuna vakavasti yliopistoon lähdöstä. Molemmilla oli suuri hinku päästä uudelle paikkakunnalle. Novelin kulmat kohosivat korkealle, kun Claire ilmoitti haluavansa lhteä niin nopeasti kuin suinkin.

Virlä yllättyneemmältä Novel näytti, kun mummi kertoi heille pienen yllätyksen: hän, Claire ja Novel lähtisivät yhdessä kaupungille viettämään hieman hauskaa, sillä Stellan mielestä he kolme tarvitsisivat piristystä.

Suunta kohti Stadia!

Ensiksi suunnattiin vaatekaupoille, josta löytyikin pari kassia vaatteita (enimäkseen Novelille, koska tyttö oli saanut kadottamiaan kilojaan takaisin, onneksi.)

Stella opetti myös tytöt pelaamaan hieman pokeria paikallisessa ravintolassa.

Seuraavaksi suunnattiin ottamaan yhetiskuvia...

...ja sitä kautta kurvattiin keilahallille.

"Jes, täyskaato!"

Novelikin kokeili kaatoa.

"Aargh, ei osunut!"

"Murr, varokaa, tai puraisen!"

Lopulta illan päätteeksi ajettiin laulumajalle, jossa Alyssakin oli ennen muinoin käynyt.

Hmm. Mielenkiintoinen kuva...

Miehiä ei paljoa paikalla näkynyt, vain yksi, mutta hänkin oli ikävä kyllä pelattava simi.

Elijah alkoi vihdoinkin tehdä jotain kuntonsa eteen, sillä hän aloitti lenkkeilyn. Jospa ne makkarat mahan kohdalta katoaisivat.

Sisällä taas ei ollut mitenkään mukavat tunnelmat, sillä Viikatemies tuli taas kyläilemään. Stella mutristi huuliansa nähdesään Viikatemiehen hänen vierellään; oliko jo tosiaan hänen aikansa lähteä?

"Yhyy, ei tää voi olla todellista... Ensin Andreas, ja nyt Stella!"

Kyllä se nyt vain on totta, Ramona.

"EIIIII!"

Elijah liittyi Ramonan itkukuoroon.

Juuri samalla hetkellä kaksoset saapuivat töistä. Sisältä kuului vain kovaa nyyhkytystä.

Molemmat murtuivat täysin, ja Claier itkikin yksin ja hiljaa saadessaan tietää toisesta suru-uutisesta samana päivänä.

Illallispöydässä oli pitkään sinä iltanan hiljaista, kunne Claire rykäisi asiansa, jota oli pohtinut koko päivän. "Äiti ja isä, meillä olis hieman asiaa", Claire aloitti, "Me ollaan aateltu, jos me lähdettäisiin kampukselle. Kun me ollaan kohta jo täysi-ikäisiäkin, joten..."

Tuumasta toimeen, vai? Vanhemmat suostuivat ilomielin, ja niin tytöt lähtivät heti pakkaamaan. Novel sai luvan soittaa taksin yliopistolle, ja Elijah (hiemn murheellisena tyttöjen lähdöstä) kantoi molempien laukut taksiin.

"Hei hei, kullat! Muistakaa soittaa! Älkää unohtako sitten!" Ramona huudahti vielä, kun taksi ajoi pois perijätontilta.

"Kyllä se siiä, kultaseni. Jompikumpi heistä vielä palaa takaisin." Elijah sanoi ja kietoi kädet vaimonsa ympärille.

Siinä olikin tämä osa. Ja loppuun se tuttu kysymys: Claire vai Novel, Novel vai Claire? On siinä vasta pulma mulla, seuraavassa osassa päästäänkin kampuksen ihmeelliseen maailmaan! Ja kommentia saa laittaa.