Terve taas! Jos joku nyt ihmettelee, miksi sivu on ollut salasanalla suojattu, niin tässä selitys: aloin kirjoittamaan uutta osaa sunnuntaina, mutta meni niin myöhään, että ajattelin tallentaa, laittaa sanasalalla piiloon ja jatkaa heti maanantaina koulusta tultuani. Sitten kävikin niin, että olin saanut kirjoitettua osan melkein loppuun, ja ping - painoin jotain väärää nappia, ja koko moska katosi, eikä tallentunut. Nyt, tiistaina siis, kirjoitin koko osan ihan alusta.

Olkaa hyvä.

Yliopiston tyttöset olivat hankkineet seurakseen papukaija Aaronin. Aaron oli kova syömään papukaijojen muonia ja höpöttämään, mutta eniten se tykkäsi toisten olkapäillä istumisesta.

Ikävä kyllä vieraat olivat usein niin harvapäisiä Aaronin kanssa jutellessaan, että jättivät häkin oven auki. Niinpä Aaron riemastui ja liiteli huoneesta toiseen, karaten lopulta pihalle. Onneksi Novel ja Claire saivat houkuteltua linnun takaisin häkkiinsä, ja niin Aaron häkkeineen annettiin pois talosta tyttöjen opiskelua häiritsemästä.

Muuten tytöillä menioikein mukavasti, mitä nyt pari kertaa laskut meinasivat jäädä maksamatta. Vanhemmat soittelivat joka viikko heille ja kyselivät heidän vointejaan.

Laskuista pääsemmekin pientä aasinsiltaa pitkin postilaatikolle. Clairen unelmapojusta Kimistä ei ollut kuulut mitään pitkään aikaan. Claire pelkäsi jo, että tämä oli jo unohtanut hänet. Onneksi tytön mieltä piristi pari päivää kuluttua postilaatikkoon ilmestynyt kirje.

"Suloiselle Claire Saarille", luki pinkin kirjekuoren päällä. Claire nuuhkaisi kirjettä; se tuoksui Kimiltä, suklaalta ja vadelmamousselta. Claire suukotti kirjettä hellästi ja painui yläkertaan huoneeseensa lukemaan lemmenkirjettään.

Samantien Clairen mentyä sisälle hampaitaan nirskuttava akkeli kipitti pihalle. Lyyli tunnettiin kampuksen miestennielijänä, joka oli saannut kuulla Clairen ja Kimin äkillisestä suhteesta. Tämä oli nyt hyvin, hyvin kateellinen Clairelle joukkueen lehmämaskotista. (Luulisi miehiä kokonaisina syövän naisen keskittyvän vain alfauroksiin, mutta niin...)

Lyyli päätti pikaisen harkinnan jälkeen kostaa Clairelle viemällä päivän sanomalehden. Huokaus, ei sitten mitään omaperäisempää?

Tytöt eivät olleet moksiskaan lehtikaappauksesta, sillä kumpikaan ei välittänyt yhdestä toimettomasta lehtikasasta. Claire jatkoi haaveillen maalailuaan unelmiensa prinsisstä.

Aika kului kampuksella mukavasti, kuten edellä tulikin jo mainittua. Parin lukuvuoden kuluttua tytöt olivat saaneet mukavasti rahaa kasaan, ja niinpä Novel lähti siskonsa ollessa kampuksella ostamaan uusia vaatteita vaatelipastoon. Stadissa Novel törmäsi kaikkien rakastamaan rouva Kurjenkaulaan, jolla oli taas se aika viikosta. "Hyi, sinä kauhia tyttö! Kulke anyt julkisesti noissa kampeissa, nahkatakki ja kaikki..!" Novel ei tiennyt, pitäisikö tässä tilanteessa itkeä vai nauraa mummelin höpötyksille. Ei tainnut Kurjenkaula nuoruudessaan käyttää nahkarotseja?

Novelin soittaessa taksia toiselle tontille ilmestyi hänen viereensä kimalteleva mummeli. Mummeli oli ilmeisestikkin hyvä noita-akkeli jostain tuolta kaukaa. Nainen kiepautteli  (Kurjenkaulan nuristessa paheksuvasti) taikasauvaansa pari kertaa ilmassa ja mutisi simsinsaksaa loitsiakseen.

Pian paikan täyttikin huikea valoshow, ja mummeli hyppelehti luutansa kanssa iloisesti kaikkien paikallaolijoiden ihmetellessä tätä mystiikkaa.

Pian taksi saapuikin ja vei Novelin yöklubille. Valoshow ja mummeli kuitenkin ilmestyivät myös sinne, ihme kun kukaan ei sokaistunut.

Novel kävi vain pikaisen kierroksen klubilla, mutta ei nähnyt mitään mieltään kiinnostavaa. Niinpä hän suuntasi kohti uloskäyntiä, mutta mutta! Häntä vastaan käveli joku todella mielenkiintoinen henkilö.

Mies vihreissä aurinkolaseissa sai Novelin sydämmen läpättämään: ne kasvot, ne siniset silmät, se parta... Novel oli aivan myyty. Mies käveli rauhallisesti klubin terassille, ja Novel syöksyi samantien hänen peräänsä. Pakkohan nyt kyseisen miekkosen nimi (ja puhelinnumero) oli saada selville.

Terassilla ei ollut heidän kahden lisäksi muita, joten Novel pääsi heti esittäytymään miekkoselle. Mies kertoi nimensä olevan Eljas, ja Novel oli haltioitunut.

"Novel? Nätti nimi... Mutta miten mä en ole sua täällä ennen nähnyt? Asukko ees tääl Stadissa?" Eljas kysäisi esittelyjen jälkeen. Novel kertoi asuvansa kampuksella siskonsa kanssa, ja että hän oli ensimmäistä kertaa Stadissa. Eljas katsoi Novelia huuli pyöreänä; hän oli luullut tyttöä vanhemmaksi. Ulkonäöltään ja olemukseltaan tyttö vaikutti niin kypsältä.

Samaan aikaan yliopistolla Claire pisteli poskeensa jo kolmatta annostaan muroja. Paikalle tupsahtanut liikunnanohjaaja katseli Clairen syömistä uskomatta silmiään. Todella törkeätä, kaikkki se sokeri ja rasva..! Vanha ohjaaja aloitti heti nalkuttamisen, mutta Claire väitii vastaan sanoen, ettei ollut syönyt mitään ennen luennolle lähtöä. Tällä kertaa muori antoi periksi, vain siksi, että "opiskelu vaatii veronsa".

Kotipuolessa aika oli kulunut nopeasti, ja pian olisi Vanillan ja Robertin aika kasvaa teini-ikään. Sitä ennen molempien piti kuitenkin suorittaa ala-aste kunnialla loppuun. Ramona varmisti, että molempien läksyt oli heti tehtynä ennen nukkumaanmenoa. Lapset pääsivät katsomaan telkkaria vasta läksytuokion jälkeen. mikä oli heistä todella kurjaa.

 Mutta ahkeroinnin palkaksi...

...kukko munii! Kymppiperinne näemmä jatkuu tässä suvussa, hyvä niin.

Awwies, Vanilla osaa kyllä olla joskus todella söpö. Hänessä on vain niin paljon äitinsä näköä...

Miten voi olla mahdollista, että kun kylppärissä on hajonnut amme, niin siitä valuva vesi...

...menee seinän läpi takkahuoneeseen ja tekee sinne suuren läntin? Tuntemattomia on Sim Cityn vesiverkoston tiet.

Kuten tuliki jo edellä mainittua, nuorempien kaksoten syntymäpäivä koitti todella äkkiä. Synttäri-iltana Robert pyyhkäisi silmiään epäuskoisena; tästäkö se teini-ikä ja vastuun saaminen alkaisi?

Kutsu oli mennyt myös Clairen ja Novelin postilaatikkoon. Molemmat olivat innoissaan (tai kauhuissaan) synttärikemuista, sillä kaksoset tulisivat melkein heti yliopistolle heidän seurakseen opiskelemaan.

Vanilla sai kunnian puhaltaa kynttilät ensimmäisenä...

...mutta Robert sai heti hänen jälkeensä vuoron kasvaa. Ja nyt - molemmat pikaiseen muodonmuutosleikkiin!

Neidit ensin, ja Vanilla ei halunnut tehdä muuta kuin vain vaihtaa vaatteet. Noppa arpoi tytölle romantiikkatavoiteen (eiiii!), ja elämäntoiveeksi tyttö sai sen rasittavimman: hanki 50 rakastettua yhtä aikaa. Tuskallista, mutta tästä tytöstä ei ulkonäöstäänkään huolimatta tule perijää.

Robertista kasvoi komea miehenalku, joka näytti perineen yllättävän paljon isänsä piirteitä - varsinkin tuon ison nenän. Herran tavoite on suosio, ja elämäntoive on sama kuin Novelilla: hanki 20 parasta ystävää.

Teinit päättivät heti lähteä siskojensa perään yliopistolle. Niinpä molemmat pakkasivat kaikki kimpsunsa ja kamppeensa laukkuihin ja soittivat taksia kampukselle. Ramona ja Elijah hyvästelivät lapsoset haikein mielin, sillä nyt he jäisivät kaksitaan vahtimaan isoa taloa.

Ja niin, jo seuraavana aamuna Novelin tullessa pois luennolta, hän näki kahden tutun käyskentelevän pihalla. Nuorimmaiset olivat nyt tulleet opiskelukämpälle!

Novel ryntäsi heitä molempia vastaan tervehti heitä halauksella. Vanilla ja Robert katselivat samantien heidän uutta kotiaan, jossa heidän pitäisi nyt asua neljä vuotta. Claire ja Novel taasen pääsisivät kahden vuoden päästä pois kampukselta.

Vanilla ryntäsi heti vaatekaapille ja kaivoi sieltä ylleen mustan paidan ja farkut, sillä rinkka ja shortsit eivät olleet kuulemma hänen tyyliään. Meikkiäkin tämä neitokainen käytti runsaasti, kunkahan monta miestä hän ajatteli tuolla pakkelikasalla kaataa?

Robert löysi vaatekaapille vasta iltamyöhäällä, mutta komea poika hänestäkin tuli, siskojensa avustuksella. Molemmat alkoivat lukemaan teatteritaidetta, sillä se kuullosti molempien mielestä helpolta (ja Clairelta sai paljon vinkkejä tuleviin kokeisiin).

 

Eräs lehmä (joka ei suinkaan ollut Kim), tuli heti tervehtimään uusia tulokkaista. Mistähän ihmeestä kaikki saavat tämän paikan osoiteen?

Romantiikkatavoitteisena siminä Vanilla iski heti kiinni tähän epäluulottomaan lehmään. Tästä se miestennielentä näköjään alkaa...

Talon väen lisäännyttyä kahdella henkilöllä oli joka aamu talon keittiössä kauhea meno ja vipinä. Onneksi jokaiselle oli jaeetu vuorot tehdä jotakin johonkin aikaan, kuten kirjoittaa esseitä tai tehdä aamiaista koko porukalle.

Novel ja hänen tapaamansa Eljas olivat heti puhelinnumerot vaihdettuaan alkaneet jutella toistensa kanssa joka ilta. Molemmat olivat musiikinystäviä, joten jutunaihetta ainakin riitti. Yhtenä iltana Novel kuitenkin rohkaistui kysymään miestä ulos. Langan päässä oli pienenlainen hiljaisuus, mutta pian Eljas vastasi myöntävästi. Hän tosin tahtoi valita paikan, mihin Novel suostui.

"Selvä on, tulen hakemaan sinua kahdeksalta!"

Illan hämärryttyä Eljas saapuikin hakemaan ulkona odottelevaa Novelia. Pienen jutustelun jälkeen lähdettiinkin Stadiin.

Eljaksen valitsema paikka oli Stadi yöklubi/ravintola, jossa he ensimmäiseksi menivät syömään. Novelia hermostutti aluksi olla mukavan ja herrasmiesmäisen Eljaksen kanssa, mutta rentoutui lopulta heidän jutellessaan musiikista. Novelin haaveissa oli olla tekemisisse musiikin parissa, vaikka ihan pianon virittäjänä, jos muu ei onnistuisi.

Syötyään annoksensa molemmat menivät alakertaan katselemaan disko-papan menoa. Heidän oli todella vaikea pidätellä naurua, ja lopulta Eljas kysyi: "Näytetäänkö ukkelille, miten tanssitaan?"

Novel häkeltyi ja hieman punastuikin kysymyksestä. Hän kuitenkin kääntyi ja asetti kätensä Eljaksen käteen.

Ilta oli mitä ihanin, ainakin Novelin mielestä. Tanssi oli vielä piste i:n päälle. Hän kuitenkin havahtui pian haaveistaan kuultuaan Eljaksen kivuliaan parkaisun, sillä Novel oli kai astunut hänen jalkansa päälle.

"Oi anteeks, tallasinko mä sun varpailles pahastikkin?"

...

"Loves in the air..."

"Eipä tuo mitään haittaa..." Eljas sanoi loputa ja painoi päänsä Novelin olkapäälle.

Kello näytti pian kahtatoista, ja niin meidän Novelin oli aika mennä kohti kotia.

Eljas toikin Novelin vielä kämpälle, ennen kuin hän itse suuntasi kohti omaa kotiaan. Claire oli heti ovella vastassa siskoaan, sillä hän halusi kuulla kaiken illasta.

"No, kerro nyt! Millaista oli?"

"Voi että Claire, mulla oli todella ihana ilta!" Novel huokaisi ja hyppäsi halaamaan siskoaan. Lopulta Novel leijaili yläkertaan omaan sänkyynsä uneksimaan.

Clairen rakkausrintamalla taas ei sujunut niinkään hyvin. Kuultuaan Novelin iloisesta illasta hän ajatteli heti Kimiä. Miksi tästä ei ollut kuulunut yhtään mitään? Ei soittoja, eikä tämä vastannutkaan Claire useisiin soittoihin. (Oikeasti, minäkään en tiedä Kimin kohtalosta yhtään mitään. Tälle ei voinut soittaa, ei edes yliopiston puhelimen kautta... Joku ikävä bugi?)

Claire alkoi olla todella masentunut. MiksiKim ei näyttänyt mitään olemassa olemisen merkkejä hänelle? Masentunut ilme naamallaan hän meni petaamaan sisarustensa sänkyjä, jotka olivat kiireessä jääneet levälleen.

Tässä näettekin vähän kuvaa nuorempien kaksosten huoneesta. Robert sai pienemmän sängyn, mutta hän sai sitten laitaa enemmän julisteita seinälle.

Vanillan sänky oli veljensä sänkyä tuplasti isompi. Tämän tytön unta vartioivat iltaisin Sims-Madonna ja monta valokuvaa hänen seinällään.

Mitä mitä, missäs vaiheessa näin on ehtinyt tapahtua...

Jahas, Vanillan toinen mies. Ja lisää on varmaankin tulossa?

Kaikki tytöt olivat lemmensuruissaan ja iloissaan jättäneet opiskelun tappiolle, mutta nyt siihen tehtiin muutos. Kolmannen loppuvuoden kokeet nimittäin kummittelivat tyttöjen selän takana.

Opiskelua siivitti myös arpajaisvoittona saatu jättipackki tuoremehua, jota kulauteltiin kurkkuun niin paljon kuin vain heidän vatsansa jaksoivat.

Ja aina vain lisää mehua...

...ja aina vain lisää, kohta jokaiselle tulee tuoremehukielto!

 

Samaisena iltana murtovaras eksyi opiskelukämpälle, kaikkien muiden torkkuessa (paitsi Robertin, joka teki lopputyötään yömyöhään tietokoneella).

Voro ei tosiaan muistanut, että tähänkin taloon oli ostettu murtohälytin. "Hitsit, jo kolmas talo tällä viikolla! Aina mulle käy näin."

Voro päätteli, että yläkertaan pakeneminen voisi pelastaa hänet poliiseilta...

Mutta siellä häntä vastassa oliki super-Claire!

"Ou mai dog, älä syö mua!"

Vihdoinkin poliisisetä oli raijannut itsensä ulos autostaan, ja kohta yläkerrassa oli nujakka käynnissä, vastassa poliisi ja rosvo.

Tällä kertaa poliisi veti pitemmän korren, ja niin voro joutui kävelemään nolostuneena auton kyytiin. Robert oli mieluusti tullut mukaan poliisiasemalle kuulustelemaan, mutta ehkei kuitenkaan tällä kertaa, Robert.

Onneksirosvo ei kerennyt viedä mitään, ja niin elämä jatkui normaalisti talossa. Cheerleader antoi jopa "rosvotuille" rahaa, kun Novel soitteli huvikseen kosketinsoitimella.

"Mitääh, I've got moneyy!"

Jepulis. Se on nyt todistettu; raha tekee hulluksi.

Vanilla innostui kovasti poliisimiehistä, ja niinpä hän ihan huvikseen kutsui erään poliisin talolle "auttamaan". Mies ei kuitenkaan pitänyt siitä, että hänet oli kutsuttu turhaan. Hän syytti Vanilla: "Mitä jos joku mu olisi ollut oikeasti hengen hädässä? Käytä aivojasi, tyttö!"

"Yhyy, miks kukaan ei tajuu mua?! Mitä mä tein väärin!" Vanilla nyyhkytti. Poliisimies heltyi kuitenkin katsellessaan tytön parkumista. Ja taas kerran Vanilla sai yhden miehen aisoihinsa.

"Voin kyllä päästää tämän asian lävitsekkin... Mutta lupaathan olla hiljaa asiasta?" Poliisi sanoi Vanillan rauhoituttua.

"Lupaan, vannon (nimeen rakkauden)!" Vanilla kuiskasi, jättäen pöllymystyneen poliisin pihamaalle.

Mutta tällä vilauttelijalla ei näytä olevan kaikki inkkarit kanootissa... Älä huoli, kyllä sinäkin jonkun saat, ja kyllä se onni sinuakin joskus paljaalle pehvallesi potkaisee.

Uudistettu keittiö, sen jos minkä pitäisi piristää elämää!

Tai no, voihan siihen reagoida noinkin...

Vaikka Robert olikin ollut kiltti ja hoitanut opiskelunsa kuuliaisesti, ei hänelle silti tarvitse tuoda lautasta nenän eteen. Kyllähän tuon pojan pitää aikuistuakkin.

 

"Tshii, mikäs tää on? Oih, onks tää mulle?"

 

"Siis ihkuu!"

"..."

Syksy tuli, ja se tarkoitti sitä, että tyttöjen viimenen puolivuotta oli kohta käyty loppuun. Sen kunniaksi molemmille vaihdettiin uudet tyylit. (Ai etä minä rakastan näitä siskoksis, taitavat olla suosikkissimejäni pelissäni.)

Eräänä aamuna aamiaisen syötyään Novel tunsi inhottavan olon. Se oli samanlainen tunne kuin silloin teininä, kun hänellä oli anoreksia... Novel juoksi äkkiä vessaan, vastaamatta muiden paitsi Clairen kysyviin ilmeisiin.

"No niin, huh, kaikki on ihan hyvin, ihan hyvin... Ei se mua syö, ei, oon ihan hyvä näinkin..." Novel puheli peilikuvalleen vessassa. Novel päätti, että nyt ei anoreksialle annettaisi yliotetta. Liikakilot saisi pois myös muillakin tavoilla kuin kauhella kuntoilulla ja nälkiintymisellä. Niinpä Novel kysäisikin Vanillaa lenkkiseurakseen, samallakun Claire ja Robert olivat luennolla.

Kaksikko tuli piakkoin pois luennolta, ja Robert menikin heti korjaamaan talon rikkoontunutta televisiota. Hän tosin sörkki ruuvimeisselillä minne sattui, ja pian hänet lävisti suuri sähköiskujen aallokko.

"Apua, Rob, ooksä okei? Onko kaikki hyvin?" Claire kysyi hätääntyneenä veljeltään.

"Ömmömmöh... Mikä maa, mikä valuutta?"

Onneksi Robert säilyi kuitenkin ehjänä. Liikunnanohjaajamummeli saapui taas viralliselle tarkastuskäynnille, mutta tämän ohjaajan eläkepäivät alkavat varmaankin lähestyä; Robert istuu pöydässä, ei sohvalla.

Robertilta taisi kuitenkin palaa pari virtapiiriä siinä sähköiskussa, ainakin näkemäni perusteella näin on hyvinkin saattanut käydä...

...ja krhm. Ei kommentoitavaa. :'D

Pihansiivousoperaatio Lehdet pois käynnissä!

"Whipii, tää on kliffaa!"

"Rob älä viitti, sä sotket taas pihaa! Muutenkin ympäristö on ihan nollassa."

Mutta vihdoin, vihdoin, koitti päivä, joka olisi viimeinen päivä kampuksella Clairelle ja Novelille. Tänä päivänä tyttöjen oli vuorossa tyttöjen viimeiset kokeet, jonka jälkeen voitaisiisn sano hyvästit pitkälle yliopistolle.

Kokeisiin valmistauduttiin tekemällä ahkerasti viime hetken esseitä ja ottamalla päivätorkkuja, jotta illalla jaksaisi kirjoittaa paperille jotain.

Ja jääkaappikin tyhjeni sopivasti, kuinka täydellistä.

"Grr... olet niin tyhjä."

Äläs nyt laama häiritse, täällä yritetään ottaa päivätorkkuja!

Ilta ja kokeiden aika koitti - ja tytöt laukkasivat vessasta kohti salia, missä kokeet pidettiin.

Parin simtunnin kuluttua kämpälle palasi kaksi onnellista yliopiston suorittanutta neitiä, sekä jo kaksi vuotta opiskellutta nuorta.

"Paipai, olkaahan kiltisti älkääkä polttako tätä paikkaa maan tasalle!" Novel neuvoi Vanillaa ja Robertia hänen ja Clairen tehdessä lähtöä. Mitään valmistujaisjuhlia ei pidetty, vaan molemmat tahtoivat lähteä heti takaisin kotikulmille.

Claire lähti ensimmäisellä taksilla kothi kotikontua. Hänestä ei perijää tulisi, vaan tämä pääsisi toiseen kämppään asumaan. Robertista ja Vanillastakaan ei tullut perijää, sillä he jäivät yliopistolle odottelemaan uutta sukupolvea opiskelemaan. Joten, perijäksi tuli...

...Novel Saar, neitokainen, joka oli selvinnyt anoreksiasta, ja omasi suosiotavoitteen. (Ratkaiseva tekijä perijänvalinnassa oli kuitenkin puoliso; Clairen Kim-kaveri katosi kuin tuhka tuuleen, mutta Novel löysi taas sen tutun ja useasti muissa legacyissa nähdyn miehen. Käytetään nyt tilaisuus hyväksi!)

Ja niin, Novel lähti taksin matkaan kohti perijätonttia, kohti...

...kotia?

Kaikki tämä seuraavassa osassa.