♫ Christophe Héral (Beyond Good and Evil OST) - Home Sweet Home ♫

♫ Waldo's People - Lose Control ♫

Uutta osaa pukkaa taasen pikaisen tauon jälkeen. En vain ole saannut pelatuksi, ja välillä pelottaakin, että innostukseni Simssiin loppuu... Mutta nyt, yritän kuitenkin pelailla tässä rauhassa, jospa tuo peli-into vähän taas nousisi. Seuraavaksi ilmestyykin sitten osa, jossa kerrotaan, miten muille ei-perijöille kävi, joten sen pelailussa saattaa hieman kestää... Ja sukupuunkin pitäisi olla päivitetty siinä vaiheessa.

Nyt, lukemaan tätä puuroista ja lyhyttä osaa, jonka kiroitin tässä aamulla. Kirjoitusvirheitä saattaa löytyä runsaasti, kun en vieläkään ole saanut unihiekkaa hierottua pois silmistäni >>

Viime osassahan taloon syntyi kolme söpöä karvaturria, kaksi urosta ja yksi naaras. Nimesin pennut Pyryksi, Myrskyksi ja Hiutaleeksi mielikuvituksen puutteessa. Kaikki kolme muistuttivat kuitenkin todella pahasti toisiaan  - pennut erotti toisistaan vain nimien perusteella.

Eivät ne pennut aina niitä söpöimpiä olleet: ne kun pissivät heti keittiön matot piloille. Kehtasivat vielä näyttää kieltä perään!

Mutta onneksi karvaturrien lisäksi taloon tupsahti yksi pikkuinen enkeli, Ingrid. Tyttö oli heti vanhempiensa ja isovanhempiensa silmäterä, jota joku oli aina nostelemassa syliinsä.

Talossa alkoi olla todella ahdasta: neljä aikuista, kaksi vanhusta, vauva, kaksi koiraa ja kolme pentua tutottivat ankarasti töitä. Lemmikkejä piti hoitaa ja ruokkia, aikuiset ja vanhukset kävivät töissä, ja samalla heidän piti huolehtia pikku-Ingridistä ja vielä itsestään.

Ramonakin yritti huolehtia perheestänsä aina töistä tulleessaan tekemällä ison annoksen ruokaa. Eräänä iltana jokin sai Ramonan tipauttamaan lautasen lattialle. Kuolema oli tullut hakemaan vanhaa rouvaa.

"Mitä, nytkö jo? Mutta ei, ei vielä! Haluan nähdä lapsenlapsieni kasvavan..." Ramona sanoi, mutta viikatemies vakuutti, että hän näkisi vielä monien laspsenlapsiensa kasvut ja syntymät. Ramonan kuolema tuli ihan puun takaa, kaikki luulivat, että Ramona eläisi vielä pitkän onnellisen elämän. Joskus näemmä käy näinkin.

Paikalle saapuneet Elijah ja Novel olivat järkyttyneitä. Novel ei pystynyt katsomaan, ja Elijah vetäisi kätensä suulleen peittääkseen huutonsa.

Mutta kauan Elijah ei voinut pidätellä itkuansa, vaan hän purskahti kauheaan vollotukseen, josta ei millään tullut loppua.

Elämän tuli kuitenkin jatkua perheessä. Novel toipui nopeasti äitinsä kuolemasta ajattelemalla Ingridiä, jota hänen äitinsäkin oli useasti hoivaillut.

Melkeinpä seuraavana iltana oli Ingridin syntymäpäivä. Vanha Elijahkin piristyi tyttärensä lapsen kasvamisesta.

Isän sylissä Ingridistä kasvoikin kaunis pikku tyttö.

Vaatteidenvaihdon jälkeen tytöstä tuli vieläkin suloisempi. Vaaleuden isältään perinyt tyttö muistutti ulkonäöllisesti jonkin verran äitiänsä.

Ingrin synttärijuhlien jälkeen Elias jäi korjaamaan sotkuja ja ruokia pöydästä. Laitettuaan kakun pöydälle hän kuuli takaansa karmivan äänen. Käännyttyään hän kohtasi pelottavan näyn, kun Alyssa-haamu säikäytti hänet pelottavalla mongerruksellaan.

"Painu poisss... Poisss! Epäonninen, poisss..!"

Eliaksen sydän pamppaili kurkussa asit. Mitä ihmettä äsken oli tapahtunut? Elias painui suoraan pehkuihin, kertomatta mitään tapahtuneesta vaimolleensa. Ehkä kuitenkin olisi kannattanut, sillä koskaan ei tiedä, mitä haamuileva kantamamma tahtoo sanoa...

Novel oli vieläkin äitiyslomalla, vaikka häntä kovasti houkuttikin lähteä töihin soittelemaan pianoa teatteriin. Sen sijaan hän jäi opettamaan Ingridille puhumista ja kävelyä, sekä pottailua.

Elijah keskittyi myös lapsenlapsensa hoitoon Ramonan poistuttua heidän keskuudestaan. Hän leikki ja höpisi mukavia tytölle tultuaansa töistä. Näin Novelkin sai hieman vapaata lastenhoidosta.

Novel tosin hoiti aina iltatoimet Ingridin kanssa. Tytön ja äidin suhde oli suloista katseltavaa.

Aamuisin tyttö nukkui aina jonkin aikaa suloisesti, ennen kuin alkoi kauhea kiljuminen.

Tässä samalla voitaisiinkin esitellä hieman uudistettua yläkertaa. Vanhemmat muuttivat yläkertaan toiseen huoneeseen, jolloinka vanha perijän huone jäi tyhjäksi.

Aulakin uudistettiin televisiotilaksi purppuralla ja harmaalla.

Vessa sai keltaisen värityksen.

... Ja Novel oli ensimmäinen, joka pääsi testaamaan uutta WC-pyttyä.

Tässä välissä Ingrid oli kerennyt opetella kävelemään. Nyt tyttö tepsutteli kaikkialle ympäri taloa, joten vanhempien piti katsoa tarkasti hänen peräänsä. Ties vaikka maljakko kaatuisi tai jotain ikävää kävisi tytölle!

Tyttö oli todella eläinrakas, ja oli aina halimassa pentuja, kun hän pääsi alakertaan isoisänsä kanssa. Koirat olivat tosin hieman ujohkoja, joten ne eivät päästäneet tyttö halimaan.

Kuten tulikin jo mainittua, Ingrid oli selvästi isoisänsä kultatytteli. Elijah totteli jokaista pientäkin tytön inahdusta, mutta kiitokseksi tyttö väläytti yhden hurmaavista hymyistään.

Jossakin välissä myös koiratkin olivat kasvaneet. Kaikki muistuttivat ulkonäkönsä perusteella toisiaan, jälleen kerran. Luonteissa oli vain erittäin pieniä eroja.

"Höhöö!"

Claire ilmestyi eräänä päivänä talolle vierailemaan. Kauan tyttö talossa ei viipynyt, kun muu väki huomasi naisen oudohkon käytöksen. Ehkäpä talon valtaisa perheonni sai Clairen perhetavoitteisen pään pyörälleen...

Eräänä aamuna yläkerran vessassa Novel kertoi suuren yllätyksen isälleen: taloon oli tulossa uusi vauva! Tästäkös jo vaarinkin innostui.

 Ingridin taaperoikä vilahti ihan silmissä ohitse. Pian tyttö kuitenkin pääsi puhaltelemaan kynttilöitä ja astumaan lapsuusikään.

Tytön kasvaessa pituutta saivat myös hiukset kunnon pituuskasvun. Kaunis kuin mikä.

Ingrid oli vieläkin selvästi pikku enkelilapsi. Pusuhuulia ei kuitenkaan ole peritty äidiltä, saattavat tulla ihan isän puolelta.

Tytön huone pistettiin uusiksi raikkailla keltaisen, pinkin ja vaaleanvihreän väreillä.

Tyttö myös sai huoneeseensa minikeittiön. Ingrid rakasti ruuanlaittoa, ja heti ekalla kerralla tehty muffinsikin onnistui. Ehkäpä tytöstä tulisi isona kokki..?

Kummitukset olivat näemmä ihan villiintyneet. Tällä kertaa haamujen kohteeksi joutui Novel, jonka Stella kauhistutti melkein kuoliaaksi.

"Sietäisit varoa!" kiljahti Stella Novelille.

Novelin maha kasvoi kasvamistaan päivä päivältä. Kohat uusi pienokainen olisi valmis kohtaamaan uuden maailman.

Myös Ingrid odotti innolla uuden pikkuisen tuloa. Hän oli usein taputtelemassa äitinsä masua, tai kyselemässä muuten hänen vointiansa.

"Aatteles, pupu! Kohta mulla on pikkuveli tai sisko", Inrgid sepitti lelulleen, " mut mieluummin sisko. Eihän poika tykkäis leikiä mun kans nukeilla."

Novel ja Elias olivat onnensa kukkuloilla. Heillä oli mukava perhe, rakkautta, hieno koti ja rahaa kuin roskaa.

Takapihalle oli rakenettu rahoilla pieni leikkimökki lapsille, jospa he tykkäisivät leikkiä siellä.

Sisustukseltaan leikkimökki oli pinkkiä ja vihreää täynnä, melkein samanlainen kuin Ingridin huone oli.

Ja huhhah hei, Novelin kauan kestänyt odotus loppui viimein eräänä aamuna, kun hän tunsi synnyttämisen alkaneen. Tällä kertaa hänen isänsä oli mukana seuraamassa sivusta synnytystä, tosin pelon kirvoittamana.

Perheeseen syntyi pitkien ponnistelujen jälkeen poikavauva. Nimeksi annettiin Rasmus, kerran kun Novel oli ihastunut skandinaavisiin nimiin.

Novel jäi jälleen kerran äitiyslomalle huolehtimaan uudesta pienokaisesta. Viikonloppuisin muiden ollessa töissä hän, Rasmus ja Ingrid menivät nauttimaan Hopealammen raikaasta kevätilmasta takapihalle.

Kevään ensimmäiset perhosetkin olivat ilmestyneet pihalle. Ingrid haki innoissaan keittiöstä purki, johon hän alkoi jahtaaman keltaisia ja oransseja perhosia. Kauan hän ei niitä purkissa pitänyt, vaan hän päästi ne melkein heti matkoihinsa lentelemään pihalle.

Novel oli sitä mieltä, että Ingridin pitäisi muuttaa uuteen huoneeseen. Tyttö oli jo sen verran iso, että hän tarvitsisi enemmän tilaa tavaroilleen. Tytöllä oli myös pian ensimmäinen koulupäivä. Rasmus saisi muuttaa tytön vanhaan huoneeseen.

Väritykseltään huone oli täysin sama kuin vanha, mutta vain isompi.

Novel oli ryhtynyt jälleen kuntoilemaan saadakseen pois raskauskiloja. Tällä kertaa vahditiinkin tarkasti Novelin kuntoilua, ettei teiniaikainen anoreksia iskisi jälleen.

Talossa alkoi olla todella ahdasta jälleen kerran. Elijah päätti, että kaksi koirista saisi lähteä pois talosta. Niinpä Myrsky ja Pyry myytiin pois, ja taloon saatiin hetkeksi hiljaisuus.

Kaksi pientä aurinkoa astui ulos linja-autoista... Tai siis, iloiset Ingrid ja Elias, joilla oli näemmä hyviä uutisia tuotavina kotiväelle. Ingrid toi kympin, ja Elias taasen ylennyksen.

"Kato, iskä! Mä sain kympin, heti ekana päivänä!" Ingrid hehkutti, "ope sanoi, että mä oli tosi hyvä oppilas tänään."

Tämän uutisen kuultuaan Elias alkoikin heit suunnitella tyttärensä tulevaisuutta. Tytön täytyisi heti päästä yksityiskouluun, ja sitten opiskelemaan vielä korkeammalle!

Lisää juhlintaa oli luvassa, kun oli Rasmuksen aika kasvaa.

Rasmus näytti oikeasti kunnon herrasmieheltä tuossa puvussa!

Söpöliini oli kuin Ingrid taaperona. Molemmat lapset olivat muistaakseni horoskoopeiltaan kaksosia, erittäin sottaisia sellaisia.

Rasmuksen huoneesta tehtiin vihreän-, keltaisen- ja ruskean sekoitus.

Novel yritti kovasti saada poikaansa puhumaan, mutta tuloksetta. Rasmus näytti vain nyrpeätä naamaansa, eikä aikonutkaan avata suutansa.

Rasmus oli selvästikkin isänsä poika, sillä hänelle Rasmus leperteli aina yöpuulle mennessä eniten.

... Aamuisin taas hänelle kelpasi huutokaveriksi vaikkapa huoneen seinä. Kammottava ilme, ihan kuin minä pienenä!

Elijah heräsi sinä aamua aikaisin outoon ulinaan huoneessaan. Noustessaan sängystä hän kohtasi kuolleen vaimonsa haamun katseen, joka kylmetti häntä sydänjuuriaan myöten.

"Hoida se poisss... Poisss, ennen kuin kaikki menee hukkaan..!"

Tämän sanottuaan Ramonan haamu hälveni pois paikalta.

"Mitä ihmettä Ramona tarkoitti noilla sanoillaan?" Elijah jäi miettimään Ramonan sanoja. Mikä hänen piti hoitaa pois tieltä?

---

Juups. Tässä kaikki tältä erää. Seuraavaksi ilmestyypi "Miten kävi ei-perijöille" osa 2, jonka pelaamiseen saattaa vierähtää tovi jos toinenkin.