Tervehdys jälleen! Aluksi, kiitokset suuresta kommentointimäärästä! Niitä on nyt ainakin n. 50. Ja sitten, pahoittelen, että tämän osan ilmestyminen on viivästynyt (aika pahasti... mutta eihän sitä tiedä, vaikka joulun alla kävisin laittamassa tänne parit joululahjapaketit!). Ja tässä osassa on sitten n. 130 kuvaa, nauttikaa.

Mutta, nyt siihen osaan...

Niin, minähän lupasin teille pienen yllätyksen...  Eka ajatukseni yllätyksestä oli kyllä uusi talo uudella tontilla, mutta kappas kummaa. Elijahin ja Ramonan muutettua tontille alkoi tapahtua ihmeitä: Ramonan salainen synnytys käynnistyi! (Ja minä en tiennyt tästä yhtään mitään... Aikamoinen shokki!)

Masusta putkahtiki sitten kaksoset. Vanhemmat antoivat vastasyntyneille tytölle ja pojalle nimiksi Vanilla ja Robert.

Ja tässä kohtaa käymmekin katsomassa toisten kaksosten menoa...

Claire ja Novel olivat siis saapuneet yliopistolle, samalle talolle missä Elijah ja Ramona olivat aikoinaan yliopistonsa käyneet. (Jos ihmettelette, miksi se talo näyttää noin hyvältä ja kuinka heillä on voinut olla niin paljon rahaa, niin vastaus on siinä, että laitoin tyttöjen reppuun kotitontilla pari kallista tavaraa mukaan... ja rahaa jäi vielä kotiinkin yli 100 000 §.)

Otetaanpas pieni esittelykierros talosta. Tässä on siis olohuone/eteinen. Kuvan oikealle puolelle jäävät portaat, jotka vievät yläkertaan.

Keittiö, jossa on myös tietokone opiskelua varten.

The kylppäri, joka on täynnä sinistä.

Mennäänpäs seuraavaksi yläkertaan; tässä on aula.

Yläkerran kiiltäväpintainen kylppäri, ja suihku on vasemmalla, tuon nurkan takana.

Novelin sininen kammari.

Ja viimeisenä, muttei vähäisempänä, Clairen makuuhuone, joka on hieman isompi kuin Novelin.

Taloon muuttanut väki myös muutti omaa ilmettään. Novel säilytti kuitenkin rokkaavan tyylinsä. Suosiotavoitteisen neidin elämäntoive on muuten saada 20 parasta ystävää. Pääaineekseen hän otti kirjallisuuden, josta on hyvät mahdollisuudet jatkaa musiikin uralla.

Perhetavoitteinen Claire taas haaveili jo lapsena pääsevänsä teatteriin töihin, jotenka hän meni lukemaan teatteritaidetta. Elämäntavoitteena hänellä on kuitenkin viettää joskus vanhana kultavuosihääpäivää.

Ja nyt taas häippästään kotitontille...

Piiiitkän synnytyksen jälkeen tilattiin valmistalotehtaalta uusi "kartano" perheelle.

Pihalta löytyi nyt myös uima-allas ja puutarha.

Tiiliaidan taakse laitettiin pystyyn suvun hautausmaa.

Jatketaanpas vielä tällä taloesittelyllä... Nyt näkyvillä on siis yläkerran ainoassa huoneessa oleva lastenhuone.

Häivytäänpäs alakertaan. Tässä on sininen eteinen, vasemmalla olevasta ovesta pääsee pieneen vessaaan, ja oikealle menevä ovi vie takkahuoneeseen.

Takkahuone, jossa on myös mahdollisuus lukea tai soittaa.

Erittäin tyhjän näköinen ruokasali, ainoastaan nuo lasten syöttötuolit piristävät huonetta.

Ramonan ja Elijahin makuuhuone.

Keittiö.

Sekä piristävän keltainen television katselua varten tehty huone. ( En tosin ole tyytyväinen tuohon taloon, joten uusi talo on tällä hetkellä suunnitteilla...)

Takaisin arkielämään. Robertin ja Vanillan hoitaminen sujui melkeinpä leikiten jo yhdet kaksoset hoitaneelta Ramonalta. Vain vaipanvaihdossa oli ongelmia, kun molemmat kiljuivat kilpaa haisevissa vaipoissaan.

Sillä välin Elijah testasi uutta uima-allasta ja hoiti puutarhan antoisia omenapuita. Vai olivatkohan ne sitruspuita..?

Mutta kyllä hän hoiti kaksosia sillä välin, kun Ramona kävi töissä.

Pian koittikin kaksosten synttärit, jota juhlistamaan kutsuttiin Novel ja Claire. Molemmat osapuolet pääsivät tutustumaan toisiinsa ensimmäistä kertaa.

Molemmille hankittiin söpöt kakut. Claire taisi tällä välin olla hakemassa Vanillaa yläkerrasta.

Ja näin kasvaa Robert...

... ja näin Vanilla. Kauhia smokki, kylläkin, heti vaihtoon!

Molemmat olivat kyllä hellyyttäviä ilman muodonmuutosta, mutta pakko oli kokeilla.

Ja nyt taas vaihteeksi yliopistolle...

Opiskelua, opiskelua ja kuntoilua. Clairen täytyi kohottaa kuntoaansa teatteriuraa haaveillen.

Novel taasen joutui istumaan shakkipöydän ääreen. Oli tosin eräs pieni mutta...

"... Mikä näistä on sotilas?"

Kuten näkyy, logiikan opiskelu tulee tarpeeseen.

Raagh, cheerleaderit tekivät comebackin. Novelia ei voinut kiinostaa pätkääkään lyhyehkössä mekossaan hyppivät ja kiljuvat tyttelit, jotka melkein talloivat toiset alleensa.

Myöskään cheerleadereiden tylsät puheenaiheet eivät voineet kiinnostaa häntä pätkääkään.

"Siis onks sulla mieluummin Simmelin kynsilakaa kuin Simbellinen kynnarii? Siis hei... Daa!"

"... Ärräyh, ulos!"

Sillä välin Claire teki tuttavuutta kampuksen asukkaiden kanssa.

"Heips! Ook sie uus tääl päin? Hei, sähän oot se Saarien perheen flikka! Muistatko mut yläasteelta? Mie oon Joona!"

"Joo, muistanhan mä! Tultiin vähän aikaa sitten siskon kanssa tänne. Haluatko kenties käydä sisällä?"

Ja Novel dataa, dataa ja dataa. Eikä hän edes huomannut, että hänen yläasteaikainen ihastuksensa oli ilmestynyt sisälle.

Voi ei, arvatka vain kuka on myös palannut? Taisi tuttu viuhahtelija säilyttää talon vanhan osoitteen, jos hänelle tulisi joskus leikkiseuraa.

" Hei tsiigaa mua ku mä kävelen..."

"Öh, jaa..?"

"Hei tsiigatkaa! Mä osaan nielaista hampaani! Wöy!"

Joona jäi vielä illalliselle Clairen pyynnöstä. Hän tosi jätti Novelin ja Joonan kahdestaan keittiöön, sillä hän pinkaisi vessaan maistetuaan jääkapista löytynyttä vanhaa juustonjämää.

"Jotenka... Mites sulla on mennyt?" Joona kysyi samalla, kun Clairen yrjöämisen etovat äänet kantautuivat vessasta.

"Mhh, ihan hyvin... Joo. Mites sää?" Novel sai ryittyä ulos, sillä lihapulla oli mennä väärään kurkkuun.

Syötyään Joona lähti kohti omaa kämpäänsä. Novel tiskasi loput astiat vielä pieni puna poskillaan.

Hui kauhistus, Claire! Ei enää anorektikkoja tähän sukuun, kiitos.

Tyttöjen arki jatkui joka aamu samanlaisena: aamupesut, toinen laittoi aamupalan, ja samalla toinen opiskeli/datasi koneella. Aamiaisen jälkeen toinen lähti luennolle, kun taas toinen heistä jäi opiskelemaan itsekseen kämpälle.

Arkeen kuului myös roskien vienti, laskujen maksaminen...

... Siivoaminen (kuten näkyy, Clairen lempipuuhaa :'D)...

... Ja syksyllä myös haravoiminen.

Siinä kämpän ylläpitämisen touhussa piti myös jossain vaiheessa opiskella.

Viuhahtelija ei osannut millään jättää tyttöjä rauhaan. Lopulta Claire näyttikin tälle, mitä mieltä hän tosiaankin oli tämmöisestä touhusta.

Hei, kuka jätti oven auki? Ei sitä nyt noin kiire ole sisälle. Tuli oikein lunta ämpärikaupalla lisäksi!

Mitäs tämä on? Claire oli kutsunut ennustajaeukon luokseen.

"Tahtoisin niin kovasti tavata jonkun kivan tyypin", Claire huokaisi, "joka olis oikein ihana ja lämpöinen..."

"Katsotaan nyt, mitä voin tehdä" ennustajaeukko sanoi. Uuu, kimalteleva pallo...

Ja taivaasta tupsahti... lehmä? Kyllä, lehmä, nimeltää Kim Filunki.

Sanotaan, ettei pitäisi koskaan ostaa sikaa säkissä (taikka simiä lehmänaamio päässä), mutta Claire päätti viettää nämä ensimmäiset treffinsä loppuun asti. Ja kas vain, näillä kahdellaha synkkasi.

"Dum di dum dam..."

"Dim di dum... Hyi himputti, nauta!"

"Muu?"

Pikaisen tutustumisen jälkeen Claire istutti Kimin peilipöydän ääreen. Katsotaas mtiä sieltä naamion takaa löytyy...

Uu, kylläpäs siellä oli komea lehmä!

Kim vei Clairen takapihalle vielä nauttimaan talvisesta tähtitaivaasta. "Kiitti Claire mukavasta illasta, mulla oli mukavaa. Mites sulla oli?"

"Jooh, mulla oli tosi ki-"

...

...

"Noh, mites meni?" Novel kysyi Clairen palattua lopulta sisälle.

Mutta vastaukseksi Novel sai vain pari huokausta ja onnellisen, haaveilevan hymyn.

Hihii, en ole yhtään joulutunnelmissa, en. Talven tultua kuitenkin päätettiin Saareilla hakea joulukuusi taloon ja koristella keittiö.

Uloskin laitetiin värikkäät jouluvalot.

Claire ja Novel olivat saaneet joululahjaksi vanhemmiltaan papukaijan. Joulu oli myös papukaijalla, kun Claire tuli ja melkeinpä hemmotteli Gary-kaijan piloille herkkukekseillä.

Clairen ja Garyn pelleillessä Novel hoiti huushollin siivoustouhuja ja putsasi jumittunutta vessanpönttöä.

Touhut tehtyään Novel rentoutui katselemalla televisiosta jouluisia ohjelmia...

... Ja opettamalla Garya puhumaan.

Ah, mikään ei voi rikkoa jouluillan tunnelmaa...

Paitsi palamaan syttynyt joulukuusi!

Apua! Supertyttö Claire, pelasta meidät!

Whiu. Onneksi ei koko kämppä palanut. Kiittäkäämme Clairea!

Pienen onnettomuuden jälkeen siskokset päättivät jakaa lahjansa toisilleen.

Myös Kim toi oman lahjansa Clairelle. Kylläpäs on kaunis kukkaruukku... Mutta, ajatushan on se tärkein.

Käväistäänpä tässä vaihteeksi taas kotitontilla...

Huokaus, kyllpäs nämä kaksi osaavat olla lutusia... Harmi vain kun aika kului niin nopeasti.

Uu, hohtavia mukuloita... Ihan luomulapsia, eivät sisällä keinotekoisia aineita. :'D Mutta, molemmat istuivat yleensä todella kiltisti syöttötuoleissaan ruokaa odottaen.

"No niin, isin pikku tytteliini, harjoitellaans kävelyä."

Sanoinkos jo, että nämä kaksi ovat tosi söpöjä ja lutusia?

Kaikki kolme olivat yhdessä päikkäreillä Ramonan käydessä töissä.

Aika kului liiankin nopeasti, mihin ihmeeseen ne söpöt vauvakuvat ovat voinneetkaan kadota?

Puf, Vanilla ja Robert jättivät hyvästit vaipoille. Natalie-täti oli mukana katsomassa veljenlastensa kasvua.

Arvatkaas vain kenen pinkki huone? Kyllä vain, Vanillan huonehan tämä on.

Ja tämä vaaleanvihreä huonehan kuuluu siis Robertille.

Ja siinä vielä molempien kuvat käytyään pienessä muodonmuutosleikissä. Molemmat näyttävät perinnen enemmän äitinsä kasvonpiirteitä kuin isänsä.

Elijahista puheenollen, hän soitteli nykyään useasti yliopistolla oleville Novelille ja Clairelle ja kyseli kuulumisia. Kasvoillaan hieman huolestunut ilme hän lopetti puhelun tyttärilleen; toivottavasti jompikumpi nyt palaisi joskus kotiinkin.

Huoh, rakastan vieläkin Ramonan ulkonäköä. Ovatkohan nuo posket periytyneet Novelille, sillä hän omaa aikas pyöreät ja söpöt posket...

Kaksosia yritettiin alusta alkaen opettaa siistiin tapoihin. Luonnepisteissä molemmilla oli pyöreä nolla siisteyden kohdalla.

Kaksosilla oli myös kovia luonne-eroja, kuten oli ollut Clairella ja Novelilla. Robert oli Clairen tapaan hiljainen, joka työnsi nokkansa kirjoihin.

Vanilla ei kuitenkaan ollut Novelin kopio. Hän oli perheen rasavilli tyttönen, joka pyöri kuin hurrikaani. Kuntoilu ja uiminen olivat niitä asioita, joista hän nautti.

Kaksosten puuhaillessa omian jäi vanhemmillekkin kahdenkeskistä aikaa toisilleen.

Ainakin siihen asti, kun joku diivaseuralainen tuli häiritsemään...

Hups, kukas unohtikaan maksaa laskut?

Ei, ei jääkaappia, mitä tahansa muuta, muttei jääkaappia! Tai, noh. vie vain. Rahaa on kuitenkin vielä vaikka sataan jääkaappiin.

Ramona ja Elijah pitivät joskus työkavereidensa kanssa saunailtoja lasten mentyä nukkumaan. Elijahin työkaveri ja bestisukkeli viihtyi monet illat heidän saunansa luona.

 

Huuuuuooooomeeeeeentaaaaa!

Talon ohi käveli eräänä aamuna todella söpö ja suklaasilmäinen tytteli Suski. Tuo tyttö olisi kyllä todella sopiva jonkun vaimoksi...

Vanilla, perheen tuulispää juoksi heti pihalle tekemään tuttavuutta tytön kanssa. "Moi! Kukas sä oot? Mä oon Vanilla. Mitä koulua sä käyt? Missä sä asut? Onks sulla lemmikkejä? Tai söpöä isoveljeä? Pälälä pälä pää..."

Robert tunki tyttöjen keskusteluun mukaan höpisemään kvanttiteoriikan uusimmista saloista. "Äh, älä viitsi, ei Suskia tollaset asiat kiinnosta." Vanilla tiuskaisi.

"Joo, mun iskä kerto mulle noista jutuista. Se on töissä yhdessä labrassa, ja se on päästänyt mutkin sinne pari kertaa kattoomaan!"

"Ei kai, vau! Tosi siistiä!" Robert huudahti kuultuaan tytön pitävän tieteestä. Kerrankin joku, joka tykkäsi samasta asiasta kuin hän.

Kukas sieltä saapuikaan sopivasti vierailulle? Josh, joka tuli juhlistamaan Ramonan ja Elijahin syntymäpäiväjuhlaa!

Niin, tosiaan, vanhempien oli aika kohdata vanhuus. Vanhemmat sisaruksetkin kutsuttiin paikalle.

"Toivo sitten jotain kivaa, jookos!" Novel huikkasi, kun Ramona oli puhaltamassa kynttilöitä.

Pirteä mummeli Ramonasta tuli.

Elijah odotti näemmä malttamattomana vanhentumista.

Ja näin! Kylläpäs se kävi ripeästi.

Molemmat ovat mielestäni upeita vanhuksia. Ramona tahtoi pitää pitkät kutrinsa, ja Elijah sai kasvoillensa ryppyjensä lisäksi tummat kulmakarvat.

"Pitäkääs nyt itsestänne huoli siellä kampuksella", Ramona sanoi vielä Novelille ja Clairelle ennen heidän lähtöään. "Jommankumman sitten pitää tulla takaisinkin vielä ehjänä, eikös vain, tyttöseni?"

Ja näin päättyy tämä osa. Toivottavasti nautitte. Muistakaa kommentoida ja kertoa mieleipiteenne, ja kumpi teidän mielestänne perijäksi? Olen jo mielestäni päättänyt sopivan perijän suvulle, mutta mitä te olette vielä mieltä? Ensi osassa se ratkeaa.

Hyvää joulunodotusta kaikille!