Tervehdys taas! Siitäpäs onkin jo jonkin aikaa, kun uuden osan laitoin. Tämä osa olisi voinut tulla ehkä aikaisemminkin, mutta Photobucket tykkäsi jotenkin huonoa enkä voinut ladata kuvia entiseen tapaan (siis monta kuvaa kerralla), joten nyt jouduin ladata kuvat laittaen aina yhden kuvan kerrallaan. Mutta mutta, osa on nyt täälllä, ja sehän on pääasia. Kiitoksia kommenteistanne, mukava tietää että joku tykkää. Pääosassa tässä osassa on Clairen ja Novelin lapsuus ja Ramonana ja Elijahin vauvahuolet.

(Psst, keksi sille, joka arvaa, mistä tv-sarjasta tämän osan musiikki on!)

Kaksoset heräsivät yhtäaikaa seuraavana aamuna. Edessä olisi ensimmäinen koulupäivä, ja molemmat olivat aika innoissaan tulevasta päivästä.

Novel oli innokas eläinten ystävä, joten hän sai pyynnöstään vastuun kalojen hoidosta. Ramona ja Elijah joutuivat kuitenkin joskus huolehtimaan akvaariosta, kun tyttö mennä viiletti ja unohti akvaarionpuhdistuksen.

Seuraavaksi tytöt saivat astua koulubussin kyytiin, jota onneksi kuljetti mukava naisihminen, eikä se ruma ja pelottava hyypiö...

Elijah ja Ramona taas viettivät yhteisen päivän lämpimien vällyjen välissä. Yöllä taas oltiin puuhailtu vaikka mitä, krhm. (Vauvantekohommia...)

Kolmen aikaan tytöt saapuivat kotiin, läksyvihot mukanaan. Molemmille oli annettu seiskan arvosanat, vaikka tytöt olisivat parempiakin toivoneet.

"Aargh, siellä oli niiiiin tylsää!" töksäytti Claire heti kotiin tultuaan. "Ei ees musiikkia saannut kuunnella."

Kyllä se tylsyys sitten unohtuu, kun päästään pihalle pyörimään.

Peliini on Kaupunkikämpän jälkeen eksynyt hitsin kauniita simejä, varsinkin naisia. (Ja poikaa kun ei vielä harmikseni ole ilmestynyt tähän taloon.)

"Kannattaa mietittiä sitä uraa vielä rauhassa, niin nuoria vielä olette", Elijah puheli illallisella, "mutta minä en mielellään rikollisia teistä halua. Jospa poliisin työt kiinostaisivat?"

Ennen töiden aloittamista tyttöjen pitäisi tietysti käydä koulut läpi, eikä Elijah halunnut sen asian unohtua. Molemmat joutuivat isän avustuksella tehdä kaikki sen päivän läksyt.

Stella oli saannut töistään karmean flunssan, joka kiertäisi luultavasti koko perheen. Rouva saikin jäädä toipumaan sairaudestaan seuraavana päivänä.

Läksyjen teko oli näemmä kovin uuvuttavaa. Claire nukahti keittiön sohvalle, josta vaari kantoikin pikkuisen sänkyyn koisimaan.

Äiti ja tytär, kuinkas muuten. Niin samannäköisiäkin ovat.

Pari päivää kului, eikä Ramonan ja Elijahin vauvapuuhista ollut kuulunut mitään. Ei pahoinvointia, ei mitään. Ramona pelkäsi pahinta, mitä jos taloon ei tulisikaan enää lapsia? Niin ei saannut käydä. Hän halusi kaksosille ainakin yhden sisaren, yhden jota vielä hoivata.

Ramonan toiveista huolimatta ei hänen miehensäkkään tiennyt ratkaisua vauvaongelmaan, vaikka siltä näyttikin. Läskiä se vain on, ei mitään muuta.

Kilojen karistamiseksi (ja Stellan toiveesta) rakennettiin pieni kuntoiluhuone, jonne laitettiin kuntopyörä ja balettitanko. Stella kuntoili vain vähän kerrallaan, sillä flunssapöpö oli vieläkin hänen kimpussaan.

Vihreä keittiö vaihtui kuntoiluhuoneen mukana vihreästä siniseksi. Akvaario vaihdettiin toiseen nurkkaan, ja nyt oli tilaa hieman kävelläkkin huoneessa.

"Hei, Claire! Mites meni koulupäivä?" Numero ei vieläkään sitä kymppiä vastannut, se oli molemmilla 8½.

Novel toi joka päivä aina uuden kaverin koulusta, sen verran sosiaalisempi hän Clairea oli. Tämä poju näyttää minun silmääni vain erittäin häijyltä...

Claire meni heti ahkeran tyttönä läksyjen kimppuun, ettei tarvitsisi valvoa koko yötä niiden takia. Toisaalta hän ei halunnut mennä leikkimään Novelin kaverin, Tuikan, kanssa. Poika oli hänestä inhottava, sillä hän kiusasi muita luokan tyttöjä, paitsi Novelia. Hän oli kuulemma erittäin poikamainen tapaus, ja sen vuoksi oli tänäänkin tullut kylään.

Poikamainen Novel olikin, ja hän osasi pistää luun kurkkuun keneltä vain. Poika saikin heti lähtöpassit ja kovat haukut tytöltä, kun tämä oli haukkunut Clairea nörtiksi ja hikipingoksi. Poika yritti vielä kerran peitellä vahinkoaan, mutta turhaan.

"Painu sinne, missä pippurikaan ei kasva, senkin nenä-apina!"

Novel asteli vimmoissaan sisälle, kunnes kuuli vaarin soiton harrastushuoneesta. Andreas soitteli menevää jazzia, ja Novel asteli vaarin ja pianon viereen tanssahtelemaan.

"Tahtookos tyttö kokeilla?" Andreas kysyi lopetettuaan.

"Äh, enhän mä osaa, en edes osaa soittaa Ukko Nooaa..."

Vastusteluista huolimatta Andreas istuutti tytön penkille. "Eihän sitä koskaan tiedä, ennen kuin kokeilee", hän sanoi, "ja kokeilemalla oppii. Minäpäs vaikka näytän; laitas kädet näin..."

Parin minuutin kuluttua Novelin sormet vipelsivätkin kylmien koskettimien yllä, kun hän soitti Tuiki tuiki tähtöstä. Vaari katseli hymy huulillaan pojantyttären innostusta.

Soittaminen oli tytöstä vapauttavaa, vaikka se ei ollutkaan yhtä hienoa soittoa kun vaarin. Ajatukset kuitenkin lähtivät pois ilkeästä Tuikasta ja koulusta, kun piti keskittyä soittamiseen. Isona hänestä tulisi varmasti soittaja, siitä hän oli jo nyt varma.

Claire oli eksynyt jälleen kirjojen pariin, eikä häntä meinannut saada millään pois niiden luota. Hyvä kun syömään huomasi tulla.

Andreaksen muotokuva saatiin vihdoin laitettua Alyssan kuvan viereen. Seuraavaksi pitäisikin tehdä Elijahista kuva.

Tytöt jatkoivat seuraavana päivänä suvun perinnettä, molemmat toivat kympit kotiin.

"Iskä hei, kato minkä numeron mä sain! Eiks ookkin kivaa?" Claire kysyi ensimmäisenä koulusta tultuaan.

"Oikein hienoa, mahtavaa! Mites siskosi?"

Vastaus Elijahin kysymykseen tulikin melkein heti.

"Iskä, iskä, kato kato! Kymppi tuli, kymppi!"

"Voi herran jestas, minulla on kympin tyttöjä oikein kaksin kappalein!"

Kympin tyttöjen läksykerho kokoontuikin heti. Molemmat hoitivat yhdessä läksyt, ja toiselta oli aina hyvä kysyä apua, jos itsellään oli ongelmia.

Voi hitsit, taas näitä kauniita naisia... Missä ne miehet ovat?

Kympin arvoinen kysymys: Kenenkäs lapsia hän on? Vastaus kuuluu, että peräti Orlando Luoteen lapsi. Ei paha, vaikka tuo koukkunokkanenä onkin periytynyt.

Ihh, peilimaailmaan! Stella-mummin nautti sairaslomastaan balettitangon äärellä...

...ja soittamalla, tietysti. Stella oli elementissään, kun hän pääsi soittamaan. (Ensimmäinen simini, joka oikein hohtaa ja jonka harrastusinto on täynnä!)

Elijah ja Ramona alkoivat olla jo huolissaan, saataisiinko taloon enää lisää vipeltäviä jalkoja. Joka ilta ennen nukkumaanmenoa vietettiin pieni pelehtimishetki, sillä minulle ei tullut komentoa "Yritäkää saada vauva". (Bugiko, vai? Ei taas...)

Andreas katseli eräänä iltana ennen untenmaille menoa itseään. Maha pömpötti useiden herkkuruokien jäljeltä, ja rypyt paistoivat kasvoilla kuin ryppyinen paperi. Ja siltikin hän oli tyytyväinen itseensä. Ainakin hänestä näki, että hän oli elänyt hyvän ja ruokaa täynnä olevan elämän.

Ramona päätti tarkastaa (lue: testata) tyttöjen tietokonepelit, etteivät ne sisältäneet mitään vaarallista nuoren lapsen mielelle.

Tytöt eivät paljoa tietokoneilla pelanneetkaan, vaan he viettivät aikansa ulkona tai sitten he lukivat.

"Tiedätkö mitä? Oot mun paras kaveri ja sisko."

"Sä myös. Eihän meillä muita siskoja ookkaan!"

Suloisia, taitavat olla lempparilapsiani.

Tuli se äitikin sieltä sisältä leikittämään lapsiaan. Novel sai kunnon kyydit, ilmeestä päätellen.

Claire syöksyi aina halaamaan isää, kun tämä saapui töistä. Tällä kertaa mukana oli (taas) nätti neito. Missä ne miehet oikein luuraavat?!

Taisi olla kovat vauhdit, vai? Ei sentään, tyttö vain nukahti liiasta hyppäämisestä.

"Ei se minua haittaa, jos lapsia ei enää tule", sanoi Elijah eräänä iltana vaimolleen poreammeessa, "onhan meillä kaksoset. Kyllähän heistä perijä saadaan, jos ei muuten."

"Ninpä niin. Vaikka yksi vaaveliini ei minua haittaisikaan. Tytöt ovat jo kohta niin isoja, ettei heitäkään voi enää pidellä sylissä" Ramona huokaili.

Tytöt tosiaan saavuttaisivat pian teinien ajan, ja senkin jälkeen pitäisi ehkä mennä yliopistolle. Andreas otti tehtäväkseen kertoa perijän hommista.

"Teistä jommasta kummasta tulee tämän talon ja suvun jatkuvuuden perijä. Olettehan vielä kärryillä?" Tytöt nyökkäsivät vastaukseksi.

"Eikö me molemmat saatais jäädä? Isona oleminen on niin... niin iso homma."

"Heh heh, sitä teidän pitää kysyäkkin isältänne... tai sitten hameväeltä. Ramona, mitäs tuumit?"

"Saadaaks me sitten isona pukeutua oikein hienoiks? Ja olla niin hoikkia ja kauniita kuin se meidän yks ope."

Novel halusi salaisissa haaveissaan olla yhtä kaunis ja hoikka kuin heidän opettajansa. Dipattavia herkkuja popsiessaan hän mietti, voisiko hänestä tulla yhtä kaunis.

Krhm. Ramonan siisteyspisteet olivat ykkösen luokkaa.

Näkeehän sitä muitakin sukulaisia vielä. Heidi käveli tutun tontin ohitse, muttei jäännyt juttelemaan, sillä hänen oli kiire tekemään ruokaa kotiin.

"Ninnkö, kultaseni? Haluaisitko tosiaankin teatteriin?" Stella kysyi Clairelta, joka kertoi innoissaan hänen pienestä näytelmäroolistaan koulun esityksessä "Mustikki".

"Se oli niin siistiä! Varsinkin kun mun piti sanoa mun vuorosanat. Mä osasin ne kuulemma paremmin kuin kenraaliharjoituksissa!"

Muiden syödessä sisällä Stellan työtoveri panikoi salaman iskettyä puuhun. Onneksi sade kuitenkin sammutti tulen, ja Saku-herra tuli sisälle erittäin haisevana ja hikisenä säikähdyksestään.

Mitäs tämä naapuri aikoo?

*Huokaus* Voi jee, pelkään pahoin sanomalehden puolesta...

Onhan se näkymätön lehti edes jonkinlainen palkinto.

Tyttöjen viimeisenä ala-asteen koulupäivänö tuli tyttöjen mukana peräti kaksi kaverusta; äitinsä meikkikaapilla käynyt pikkutyttö...

...sekä Eden Saarin tytär Beatrice. Eden perheineen asui tällä hetkellä asunossa kaupungin keskustassa, josta oli pieni matka vanhalle kotitontille.

Mutta mikäs se tuolla on? Onko se suihkukone, onko se lintu? Ei, se ei ole joulupukki, vaan...

...lentävä aviomies/isäsupermies!

Elijah saapuikin sopivasti kotiin, silä tytöille oli jo hommattu kakut juhlaa varten. (Pallot uppoavat inhottavasti kattoon...)

Nyt puhaltamaan ja puhkumaan, toivokaa jotain!

Wuuhm, tytö venyivät pituutta ja oikein kunnolla. Tosin molemma juoksivat heti kakkupalat syötyään vaatekaapille.

Uuh, pusukalamimmi! No ei vaineskaan, ilme jäi vain päälle. Noppa taisi antaa Novelille suosiotavoitteen, elämäntoivetta en muista. Tytöstä tuli ainakin ulkoisesti rokkimimmi.

Huone jatkoi liilaa linjaa, saaden rokkaavia sävyjä. Huoneeseen saatiin myös soitin musikaaliselle tytölle.

Clairesta tuli oikea nättimys, ihan äitinsä näköinen. Paitsi hänellä on tummempi iho, jostain kumman syystä. Noppa arpoi tyttölle perhetavoitteen, elämäntoive on viettää kultavuosipäivää joskus harmaana vanhuksena.

Tytöt nukkuvat siis nykyään eri huoneissa, ja Claire sai asua vanhassa kamarissa. Kirjapino yöpöydällä paljastaa, että huoneessa asuu lukutoukka.

Siinäpä se siis nyt oli. Kommentit ovat oikein kivoja. Ja kysyn taas jälleen: kumpi tytöistä miellyttää sinua? Nyt kun kohta on taas perijän mietinnän aika...(mutta eihän sitä koskaan tiedä, tuleeko vielä lisää muksuja, joista tulee kilpailijoita kaksosille!)

Näemme taas pian, heippa!