Uutta osaa pukkaa, ja perijä palaa takaisin kotiin. Kiitoksia teille kommenteista, sillä niitä on aina vain ihana lukea. Ja kuten näkyy, ulkoasu on hieman muuttunut. (Ainakin nyt vähäksi aikaa, eihän sitä tiedä, jos kyllästyn tähänkin) Muista ei - perijöistä kertova osa tulee kyllä tulemaan, mutta ennen sitä - lukemaan!

Musiikkia, jota tuli kuunneltua tätä tehdessä:

+ Avril Lavigne - Innoncence               + Red - Pieces

+ Evanescence - Good Enough           + Jade - A Thousand Words

Oli jo pimeä ilta, kun SimCityn yliopistolta ajanut taksi kurvasi tutun sinisen talon pihaan. Taksista astui ulos perijäksi päässyt Elijah Saar, joka katseli nyt ihmetyksissään kotitaloaan.

"Ei kai sinua vain pelota astua sisään?" kysyi Ramona, joka oli saapunut yhdessä Elijahin kanssa talolle. "Tämähän on sinun oma kotisi."

"Pian myös sinun kotisi", Elijah sanoi, "mutta täytyy myöntää, hieman pelottaa."

Talon ulko - ovi kolahti, ja ulos juoksi Andreas onnellisena nähdessään Elijahin olevan pihalla. 

"Voi veljet, kylläpäs siitä on aikaa, Elijah! Ihan kuin olisitte juuri sisarustesi kanssa lähtenyt taksilla kohti kampusta."

"Mutta tämäkös se viehkeä neitonen on, joka viihtyi teinivuosinasi useasti meillä? Mukava nähdä sinuakin!"

Ramona hymyili tulevalle appiukolleen ja vaihtoi Andreaksen toiveesta oikein poskisuukot.

Pian juoksi pihalle myös Stella, joka halasi ensimmäisenä poikaansa niin lujasti, että kylkiluut olivat katketa.

"Voi voi, kultaseni! Pääsiväthän muut turvallisesti perille? Tulkaa sisään, niin laitan teille pientä purtavaa."

"On se Elijah kuuman mimmin itselleen löytänyt, että huh huh!"

Stellan "pieni purtava" paljastui maukkaaksi marjapiirakaksi, jota Elijah popsi mielellään poskeensa pitkän ajan jälkeen. Stella taas tenttasi Ramonaa kaikin mahdollisin tavoin, sillä pitihän hänen tuntea tuleva miniänsä.

"Lääkäriksikö sinä aioit? Se on varmasti rankkaa hommaa, mutta varmasti myös palkitsevaa", Stella puhui, "sittenhän meillä olisikin oikein lääkäri perheessä! Ei tarvitse Andreaksen tai minun lähteä sairaalaan asti noidannuolen takia, kun Ramona hoitaa asian."

Tulevan hääparin kuvapotretti!

Lisäksi uutta kuvaa pariskunnan uudesta, mintunvihreän sävyisestä huoneesta.

Seuraavana aamuna kaikki olivat nousseet varhaisin valmistautumaan häihin. Stella halasi vielä onnentoivotukseksi Elijahia, joka odotti innolla smokkiin pukeutuneena juhlavieraita ja Ramonaa.

Pian se morsian saapuikin. Ramona oli oikea enkeli astellessaan vihkikaaren alle valkeassa asussaan, hiukset sievästi nutturalle laitettuna.

Ja juhlaväki... krhm! Missäs se väki oikein luuraa?

Kuimminkin, seremoniat jatkukoot!

Jahas, muodikkaasti myöhässä, vai?

Saanen esitellä: herra ja rouva Saar.

Seuraavaksi päästiin herkullisempaan osioon, nimittäin kakun leikkaamiseen!

Onhan sitä toki hienompia tapojakin syöttää kakkua...

Juhlissa oli mukana tietysti Elijahin muut sisarukset, sekä Joshin kihlattu Kaisla. Maljoja ja puheita pidettiinkin näissä häissä useita. (Josh oli näemmä laiskalla päällä, kun ei ole vetänyt mitään hienompaa päälle...)

Melanie ja Stella soittivat juhlavan häävalssin...

...jonka tahdissa hääpari pyörähteli.

Illalla alkoi se toinen osuus, jonka aikana muu väki hipsi hiljalleen pois jättäen hääparin viettämään hääyötä.

Välttyjen sekaan vain! Ja jälleen kerran kuului tuttu kilinä.

Seuraava päivä olikin suuri siivouspäivä juhlien jälkeen.

"Elijah, kyllä minä näin! Älä yritäkkään viedä pannareitani!"

Ramona tosin joutui nousta kesken ruokailun pois pöydästä ja juosta kylppäriin.

"Kulta, onko kaikki okei?" huikkasi Elijah Ramonan perään.

"Ei minua kullaksi tarvitse kutsua", huokaisi Andreas, "mutta minulla ja Ramonalla taitaa tuntua vähän painoa tuossa keskivartalon kohdalla."

Sitä se taisi olla, nimittäin Ramona oli juuri yrjöämässä pannareita alas vessanpönttöön. Ramona miettikin, pitäisikö kysyä asiasta Stellalta, sillä hän varmaan näistä asioista tiesi paremmin.

Kysyminen unohtui kuitenkin, kun Elijah tuli yllätäen suukottelemaan.

Andreas kestitsi vieraitaan useasti itse tekemillään kakuilla, mm. juustopiirailla.

Ramona heräsi eräänä yönä kummaan tunteeseen, joka ravisteli hänet ylös sängystä. Ihmeekseen hän huomasi masunsa tehneen jotain ihmeellistä; maha kasvanut. Se selittäisi oksentelut ynnä muut pahoinvoinnit, hän olisi nyt raskaana.

Ramona herätti iloisella kiljunnallaan Elijahin, joka katseli unenpöpperöisellä naamallaan pienen pientä vatsakumpua.

"Oho... vautsi..."

"Meille tulee vauva! Vauva!" kiljahti Ramona ja rutisti onnellisena miestään.

"Onkohan se poika?" haaveili Elijah virne kasvoillaan hieroessaan samalla Ramonan pientä vatsaa, jossa se pikku asukki eleli. "Vaiko tyttö?"

Ramonaa alkoi heti vaivata suuri nälkä, joten hän lähi tutkailemaan jääkaapin sisältöä.

Oho, Andreaksen leipomaa juustokakkua! Ramona ei taida vielä tietää, mitä tämä kakkua voi tehdäkkään...

Stella antoikin tulevalle äidille opuksen "Äitiksi tuleminen - synnytyksestä kasvattamiseen", jonka Stella oli kuulemma itse lukenut. Kyllähän Ramona jotain synnytyksestä tiesi, kerran kun oli biologiaa yliopistolla lukenut, mutta sen jälkeiseen osioon Stella lupasi antaa mielellään apua. Stella itsehän oli saanut neljä lasta, ja kaikki nämä upeasti hoitanut.

Talon ohi on kyllä nykyään kulkenut erittäin hyvän näköisiä naisehdokkaita puolisoiksi, kiva kiva.

Stella harrasti nykyään aktiivisesti viulunsoittoa, johon hän oli keskittynyt nykyään aika vähän lapsia hoitaessaan. Rouva oli myös yhden ylennyksen päässä laki - uran huipusta.

Öh, kaikki epämääräiset kaasut laitetaan varmaan raskauden piikkiin, vai?

Andreas oli salaa kirjoitellut omaa kirjaansa, jonka kustantamo hyväksyi ja julkaisi.

Kyseessä oli lastenkrja "Viikarit ja ontun timanttikaivos", jonka neljän päähenkilön esikuvina toimivat Andreaksen omat lapset. Tätä kirjaa tultaisiin lukemaan vielä monille sukupolville.

"Käyppäs sinä vain pitkäksesi tuohon nojatuoliin, tyttöseni", sanoi Andreas eräänä aamuna Ramonalle, joka oli juuri tullut alas, "minä voin laittaa aamiasen, sinun ei tarvitse puuduttaa jalkojasi."

Ramona nukkahtuikin kevyesti nojatuoliin, sillä raskaus vei nuoren naisen voimat.

Elijah oli vihdoin löytänyt töitä lainvalvojanuralta, jonka huipulle hän halusi nousta.

Ollessaan yksinään talossa Ramona meni olohuoneeseen ihmettelemään kantamamman, Alyssan, muotokuvaa.

"Ajatteles, pikkuinen, kohta sinäkin olet täällä, jatkamassa suvun perintöä." puheli Ramona pikkuiselle.

Piankos se ukko tulikin, ja toi peräti ylennyksen! Jotain uutta työrintamalta.

"Kuules tyttöseni", Stella aloitti illallisella, "muistathan, että voit kysyä minulta aina apua, milloin tahdot. Voin jäädä kotiin hoitamaan lasta, sillä minulla on useita lomapäiviä käyttämättä. "

"Kiitos, minä kyllä muistan."

Nukutun yön jälkeen, kun Ramona oli tekemässä aamiaista, alkoi hänen ensimmäinen synnytys. Synnytys oli kyllä koulusta ja biologian tunneilta tuttu, mutta missään ei oltu annettu minkäänlaista kipunäytettä.

"Aah, apua, sattuu ihan vietävästi!"

Stella oli juuri herännyt, ja juoksikin täysipukeisena Ramonan apuun.

"Hengitä ihan rauhallisesti, vedä syvään henkeä, juuri noin..."

Pianhan maailmaan tupsahtikin suloinen tytövauva, joka oli perinyt äitinsä tummansiniset silmät. Ramona katsoi suloista tytärtään kyyneleet silmissä.

Mutta eivät Ramonan polttava tunne hellittänyt vieläkään. Hän ojensi tytön vaarillensa...

...sillä maailmaan putkahti toinen tyttölapsi, nyt perheellä oli kaksoset! (Kukas se söikään juustokakkua?)

Elijah oli juossut yläkerrasta Ramonan huudon saattelemana. Pienet vaippakääröt huusivat heti kättelyssä pientä hellittelyä. Lapset ristittiin Noveliksi ja Claireksi.

Sitähän muksut saivatkin, kun lapset kiertelivät jokaisen sylissä.

Yläkerran makkari laitetiinkin heti kuntoon kahdelle pikkuiselle.

Ramona ja Elijah ihailivat vielä kerran pikkuisia, ennenkuin lähtivät huoneesta ja antoivat lasten nukkua.

Tämmöinen osa siis. Kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita.