♫ Switchfoot - Dare You To Move (String Quartet) ♫
Oi voi. Pitäisikö itkeä vaiko nauraa? Jo kaksikymmentä osaa! En koskaan uskonut, että jaksaisin pelata näin pitkästi tällä suvulla. Pääsin siis vihdoin kirjoittelemaan tätä... Itselleni iski kauhea laiskuus, jos rehellisesti sanotaan. Maku tästä legacystä ei kuitenkaan ole vielä mennyt, sitä turha pelätä.
Ladattuja oli kyselty jonkin verran:
- Clairen hiukset ennen tyylivaihtoa
- Robertin paidat ja housut löytyvät täältä
- Novelin huiviasu on muistaakseni Modista (en ole ihan varma)
- Novelin uusimmat hiukset Peggysimssin donat, vanhemmat TSR:stä, tekijänä ulkrhsn
- Novelin treffiasu on Rosesimsistä
- Vanillan teiniasu All About Stylesta
- Robertin teiniasu on Modista, tekijää en ikävä kyllä muista
- Vanillan hiukset Helgasims
- Vanillan tumma paita ja housut ovat vielä hakusessa, yritän katsella niitä BS:sta
(Jos jokin unohtui minulta kertomatta, ilmoitelkaa!)
Ja hei, muuten... Vihdoinkin päästiin 5. sukupolven tavoitteeseen, hurraahuudot sille! Mutta, nyt lukemaan...
Kuinkas sitten kävikään? Viimeksihän Novel palasi takaisin perijätontille, joka ei muistuttanut sitä hänen viimeksi näkemäänsä kotitaloa. Novel kuitenkin asteli uteliaana ovelle ja rimpautti kelloa. Olikohan tämä varmasti oikea osoite..? Taksikuskin ilmeestä päätellen talo kyllä oli ollut oikea.
Ramona ilmestyikin pian avaaman oven tyttärelleensä. "No mutta, oikein ihana nähdä sinua, tyttöseni!" Ramona sanoi halatessaan Novelia. " Tule sisään, niin saat tutustua tähän uuteen kotiin... Minä ja isäsihän olemme asuneet täällä jo jonkin aikaa, mutta sinulle tämä on ihan uusi kartano!" hän jatkoi.
Uusi eteinen avautui pian Novelille hänen astuessa äitinsä perässä sisälle. Huoneesta johti portaat uuteen kellariin ja yläkertaan. Aula ei ollut kovinkaan tilava, mutta siellä oli tarpeeksi tilaa riisua takki pois päältä. "Tulehan sitten tänne keittiöön, niin laitan meille lämpimiä voileipiä!" Ramona kutsui.
Istahdettuaan keittiön pöydän ääreen Ramona alkoi kertoa heidän tekemisistään sillä välin, kun lapset olivat olleet yliopistolla. Uusi talo oli jouduttu hankkimaan vesivahinkojen vuoksi ("Isäsi oli mennyt taas kerran sörkkimään kellarin putkia, vaikka minä olin jo sille monta kertaa sanonut..!"), mutta toisaalta, isossa kartanossa oli liian yksinäistä kahdelle vanhukselle. (Ja tämä uusi koti on mielestäni paljon, paljon kodikkaampi kuin se entinen laatikkokartano.)
Elijah saapui töistä parhaaseen aikaan nähdäkseen tyttärensä tulleen takaisin kotiin. Ja syömään herkullisia voileipiä...
Pihalle katsoessaan Novelin yllätti tämä suloinen kirppukasa; vanhemmat olivat hankkineet perheeseen koiran, naaraspuolisen Lindan. Tämä turrikka oli kuulemma näyttänyt niin suloiselta heidän käytyään katsomassa sitä eläinkaupassa, etteivät he voineet olla jättämättä sitä sinne yksin. Niinpä se nyt kirmasi onnellisenä ympäri pihaa, pelotellen ohikulkevia naapureita.
Ilta saapui, ja Novel tarttui päivä lehteen katsoakkseen, löytyisikö sieltä sopivaa työpaikkaa hänelle. Samalla voidaankin tutkia olohuonetta, joka sai vihreän ja oranssin värityksen. Vanha kirjahylly pääsi myös olohuoneeseen.
Linda vain ei millään pitänyt uudesta, vihreästä kukkavaasista... Siellähän saattoi asua vaikka mitä koiranverenimijöitä!
Lehdestä ei löytynyt mitään sopivaa työpaikkaa Novelille, joten hän siirtyi takkahuoneen tietokoneen ääreen. Seurataanpa Ramonaa, minne hän on matkalla...
Tässä on siis talon isoin vessa, joka sai pirteän vihreän kaakelit. Jopa potta tuleville taaperoille oli laitettu valmiiksi!
Takkahuoneessa olevasta ovesta pääsee terassille, joka johtaa takapihan omenapuutarhaan.
Myös edesmenneille perijöille ja heidän puolisoilleen on järjestetty oma paikkansa tontilla.
Ramona kävelikin seuraavaksi nukkumaan vanhusten rauhoittavan vaaleansiniseen huoneeseen. Myös erittäin vanha taulu pääsi huoneen seinälle koristukseksi.
Siirrytäänpä sitten yläkertaan; yläkerran aula on vielä aika tyhjä (ja tylsä), mutta eiköhän sinne sitten aikojen kuluessa saada muutosta.
Ensimmäisestä ovesta vasemmalta pääsee vierashuoneeseen, joka on sisutettu luonnonvalkoisella. Tämä huone muutetaan sitten joskus ehkä muuksi huoneeksi, mutta nyt se saa toimittaa vierashuoneen virkaa.
Yläkerran vessaan pääsee taasen ensimmäisestä ovesta oikealta. Tämä huone on sisustettu sinisen sävyillä, ja lavuaarin seinän taakse jää suihku ja amme, joita kuvassa ei valitettavasti näy.
Sitten, viimeisenä, muttei vähäisempänä; perijän huone, jonne pääsee toisesta oikeanpuoleiseta ovesta. Tämä makuuhuone sisustettiin ajattomilla mustalla ja valkoisella. Vaatekaappikin pääsi mukavasti käyttöön, vaikka huone olikin pieni.
Kuvassa vielä muodonmuutoksen kokenut perijämme, jonka elämäntoiveena on saada 20 parasta ystävää. Onnistutaankohan tässä tehtävässä..?
Seuraavana aamuna hyvin nukutun yön jälkeen Novel asteli keittiöön, jossa molemmat vanhemmat olivat kokanneet yllätysaamiaisen hänelle. (Kelpaisi kyllä minullekkin...)
Aamiaspöydässä rupattelu sujui hyvin - kunnes Ramona alkoi heitellä Elijahille kyseleviä katseita, jotka Novel huomasi. "Äiti, mikä nyt on? Kerro, miksi katselet isää tuolla tavalla!" Novel kysyi. Ramona meni heti vaivaantuneeksi.
"No, tuota, me isäsi kanssa..."
"Sinähän se sitä halusit minulta kysyä, en minä!" Elijah mutisi aamulehtensä takaa.
"Hyvä on, minä halusin vain kysyä sinulta... Niin, oletko sinä sattumoisin... Löytänyt ketään kiinnostavaa?" Ramona sai lopulta sanottua.
"Äiti, mistä ihmeestä sinä oikei puhut..?"
"No tuota... Onko sinulla jo sopiva puoliso tai poikaystävä?" Ramona vinkaisi.
"Nyt kun otit puheeksi... Onhan eräs..." nyt oli Novelin vuoro mennä hämilleen. Hän siirteli muroja kupissa paikasta toiseen posket punaisena, katse vaivaantuneena pöytään. Ramonahan riemastui kuullessaan tämän.
"No mutta sehän on loistova uutinen! Kuka hän on? Mistäpäin, ei kai vain ole mitään sukua Mehtolaaksoille..? Käykö hän töissä? Eikö olekkin hurmaavaa, Elijah, meidän tytöllä on poikaystävä!"
"No juu..." Elijah vastasi, ja vaihtoi vaivaantuneen katseen Novelin kanssa. Äidit...
"Saat sitten luvan soittaa sen pojan tänne kylään, minä haluan nähdä hänet!"
Ramonan kyselytulvan peitti pian sietämätön haju, kun Linda-koira köpötteli keittiön nurkkaan ja lirutti ison lätäkön lattialle. Mahtavaa. (Ja vielä mahtavempaa: Lindan pää seinästä läpi.)
"Tuhma tyttö, hommat pitää tehdä ulos eikä sisälle, tyttöseni." torui Elijah.
Päivällä Novelin Eljas Puumala saapui talolle. Vanhemmat olivat olohuoneessa odottamassa Novelin poikaystävää, mutta pariskunta vietti eteisessä pienen tovin tervehtiessään toisiaan pitkästä aikaa.
"Mene vain olkkariin, ei ne pure", Novel vakuutti, "molemmilla on tekarit."
Tervehdysten ja kohteliaisuuksien jälkeen Ramona pääsikin mittailemaan tulevaa vävyehdokastaan. Molemmat nuoret olivat hermona, mutta onneksi Ramona väläytti Elijakselle hyväksyvän hymyn muorin mennessä kyökkiin ruokaa valmistamaan.
Eljaksen mentyä vessaan kertoi Elijah mielipiteensä suoraan tyttärelleensä: "Kyllähän se mukavalta ihan näyttää, juuh... Mutta ookko sie ihan varma tästä?"
"Isä..." Novel huokaisi, mutta vastaukseksi hän sai Elijahin virnistyksen. "Vitsailin vain!"
Lopulta sovittiin niin, että Eljas saisi muuttaa koeajalle taloon, sillä Hopealammen ja Stadin välissä oli aikamoinen ajomatka. Eljas kävi pikaisen reissun kotonaansa ja saapui illaksi uuteen kotiinsa. Vaihdettuaan uudemmat vaatteet päälle mies tunsi olonsa paljon rennommaksi.
Eljas ja Elijah tulivat hyvin toimeen keskenään; he jutustelivat enimmäkseen urheilusta, kuten formuloista ja mäkihypystä.
Mutta mikä parasta, rakkaus kukoisti näiden kahden välillä. Vanhemmatkaan eivät välittäneet heidän isosta ikäerostaan. Novel oli pelännyt, että siitä olisi tullut suurikin hulabaloo, mutta toisin kävi.
Eljaksen mukana taloon saapui uusikin asukki, uroskoira nimeltä Otto. Pentuja olisi toiveena...
Eljas joutui vielä nukkumaan talon vierashuoneessa, koska hänhän oli koeajalla. Pari toivotti vielä toisilleen hyvää yötä, ennen kuin menivät omiin huoneisiinsa.
Houkutus oli suuri, mutta kyllä Eljas nukkui vierashuoneessa, eikä kipitellyt Noveli viereen... Tietääkseni.
Elijah oli päättänyt, että nyt koirien olisi aika opetella uusia taitoja. Otto ja Linda osasivat vain nimittäin istua, ja sisälle pissimisestä oli tullut huono tapa molemmille.
Tässä on muuten kuvaa uudesta kellarista, johon ei vielä ole päästy tutustumaan. Huoneeseen on sijoitettu kaikki saadut urapalkinnot, jotka eivät yläkertaan millään mahtuisi.
Auts. Ramonan uusi matto. Tämä ei tiedä hyvää Otto-paralle...
"Ärrh... Minähän sanoin silloin, että otetaan mieluummin kissa!" Ramona ärähti.
Syksyn tullessa pihaan alkoikin kertyä mukavasti isoja lehtikasoja, joita jouduttiin olla koko ajan lakaisemassa pois pihalta. Taloon pitäisi varmaankin palkata puutarhuri.
Elämä oli kulkenut sulvasti talossa, ja Eljaskin kävi töissä; hän oli urheilu-uralla, mutta toisin kuin hän, Novelilla ei ollut vielä töitä. Eljas päätti eräänä aamuan piristää häntä yllätyksellä...
"Kuule, kulta... Mulla ois sulle yks pieni yllätys." Eljas sanoi jännittyneenä. Tämä oli pelottava hommaa, varsinkin tulevien appivanhempien edessä.
Eljas laski pöydälle samettisen ison rasian. Kädet tärisivät; mitähän Novel tuumaisi asiasta?
Novel päästi pienen vinkaisun nähdessään rasian. Apua, ei voi nut olla totta... Hyvä kun ei syönyt sormiansa.
Hermostuneena ja onnellisena Novel avasi rasian, josta löytyi kultainen sormus. Tytön hymy kirkastui entisestään.
"No, tuota... Mitäs sanot? Tuletko vaimokseni?" Eljas kysyi kiljahduksien ja hiljaisuuden vallitessa.
"Mitäs luulet? Tulen, tulen, tulen!" Novel huudahti, ihme kun ei hypännyt pöydän yli halamaan kultaansa.
Molemmat tarttuivat toisiaan käsistä kiinni, samalla kun Elijah-vaari liikkuttui syvästi tyttärensä kihlauksesta, ja kun Otto tuli ihmettelemään kovaa meteliä.
Ramonakin oli onnellinen kihlauksesta; ensimmäinen lapsi kihloissa! Hänestähän voisi tulla kohta isoäiti.
Kihlauksen kunniaksi keittiötä hieman uudistettiin: vihreä toi raikkautta muuten tummaan huoneeseen, ja tavaroita siireltiin hieman ahtauden poistamiseksi.
Myös kellarikerros koki pienen muutoksen. Huoneeseen saatiin iso televisio, joten paikasta tuli ns. leffateatterihuone. Urapalkinnot siirrettiin toiseen huoneeseen tilaa viemästä.
Eljas ja Novel sopivat pikaisen hääpäivänkin, sillä häät haluttiin pitää ennen talvea. Juhlapukuaan ja töitään varten tietotavoitteinen urhomme joutui kuntoilemaan, sillä sitä tarvittiinkin - Ramonan ruuat olivat tehneet tehtävänsä vatsalaukulle.
Pian koittikin se suuri päivä, jota varten oli siivottu ja paikat putsattu. Juhlat järjestettäisiin takapihalla, ja kutsuvieraslistaan kuului enimmäkseen sukulaisia. Koirat vietiin kellariin siksi aikaa, kunnes juhlat oltaisiin viety kunnialla loppuun asti.
Pari tuntia ennen H-hetkeä Novel sovitti vielä asuansa. Ramona auttoi vielä hiusten laitossa, ja pian olisi tyttö valmis alttarille vietäväksi.
Iltapäivällä juhlaväki oli saapunut takapihalle, jonne miehet olivat edellisenä päivänä asetelleet tuolit ja kaikki muut tavarat. Oli vielä lämmin, vaikka syksy oli jo lopussa.
Ja pian se seremonia alkoikin:
Eljas ja Novel Saar!
Sukulaisia (ja kuokkavieraita) oli rutkasti paikalla juhlistamassa tilaisuutta.
"Saatte suudella morsianta.."
"Nyyh, eikö olekkin koskettavaa..." kuokkavieraaksi tullut Irina kysäisi Melanien mieheltä.
"Anteeksi, mutta tunnetaanko me kenties jostain..?"
Melanie, oletko kenties huomannut, että sinulla on oma hääpukusi päällä..? Claire oli näemmä valmis antamaan tästä syystä tädilleensä uuden tukkamuotoilun.
Tarpeellisten menojen jälkeen alkoi juhlinta, ja Ramona viihdytti väkeä soitolla. Saatiin jopa hieman rahaakin!
"Ottakaa te vain nämä rahat sinne yliopistolle, te niitä siellä tarvitsette! Maksakaa vaikka laskuja." Ramona sanoi ja ojensi purnukan äimistyneelle Vanillalle.
Hääkakkukin kerettiin leikata, mutta kaikki vieraat olivat menneet sisälle katsomaan televisiota... Sieltä tuli kuulemma formuloita.
"Suukku auki..."
"Mumsmus, ei no paalon sitä kaakua!" Eljas mumisi Novelin syötettyä hänelle aimon palan hääkakkua.
Ainakin Novel sai makeat naurut.
Juhlat sujuivat moitteettomasti. Juhlijoiden llähdettyä olisi ollut vielä häävalssin vuoro, mutta nyt pari sai hoitaa sen kaksistaan juhlijoiden lähdettyä ja vanhusten hoitaessa pois isoja tiskivuoria.
Ja lopulta sitä siirryttiin makuuhuoneen puolelle... Nyt me muut voimmekin hipsi tästä muualle, annetaan rauha pariskunnalle.
Sinä yönä kaikki nukkuivat onnellisesti (paitsi Linda - se murjotti, kun Otto oli vienyt sen kopin.)
Seuraavana aamuna Novel heräsi aikaisin katsomaan lehden työpalstaa. Ja sieltähän se vihdoin kaivattu työ löytyikin; teatteri etsi pianistia esityksiin, ja koesoittoja otettiin vastaan sinä aamuna.
Novel oli tyytyväinen työlöydökseensä. Käytyään paikan päällä teatterin johtaja oli varma, että Novelista olisi hyvä soittaja heidän esityksiinsä.
Ei, Otto. Et saa, turha kuvitella.
Turhautunut Otto meni purkamaan lättytuskaansa roskiin. Linda halusi kovasti tutustua tähän komeaan koiraan, muttase oli varsin ärhäkkä otus.
Parin leikkisän haukun jälkeen Otto hyväksyi kuin hyväksyikin Lindan piiriinsä...
... Ja salli tämän tutustua roskakokoelmaansa. Kaunista.
Romantiikka kukki myös uuden...
... Sekä vanhankin pariskunnan välillä. Tämä, jos mikä, on ihanaa.
Häistä oli kulunut jo tovi, kun eräänä aamuna Novelin poistuttua pöydästä, hän huomasi olevansa kummallisen pyöreä. Ei kai vaan lihavuutta..? Ei, sitä se ei ollut.
"Eljas, arvaas mitä..."
"No mitä?" Eljas sanoi, irrottamatta katsettaan lautasestaan.
"Tähän taloon tulee yksi taapertaja lisää!"
"Sepä kiva... KRÄÄHM, mitä? Kröh, vauva?!" Eljas kakisteli pannarien palasia kurkustaan - vauva, ihanko totta?
Novel naurahti höpsön miehensä ilmeelle, mutta tuli lopulta avuksi, kun hän oli tukehtua pannareihin.
"Siis ihanko oikeasti.. Vauva?
"Oikeasti. Meidän vauva." Novel toisti.
Myös Ramona oli kuullut ilouutisen, ja hän rienso heti tutkimaan tyttärensä vatsanseutua. "Juhuu, isoäiti se täällä!"
Novel jäi heti äitiyslomalle, vaikka hän olikin kerennyt käydä uudessa työpaikassaan vasta kaksi kertaa. Onnellinen kaksoissisko tuli kyläilemään - hän oli todella otettu siit', että Novel pyysi tätä lapsen kummitädiksi.
Mutta, mitä täällä tapahtuu..?
Uu.
Meille tulee lisää söpöliinejä! Toivottavasti ei tule kovin ahdasta...
Kuukaudet menivät hujauksessa. Talvi oli saapunut, ja niinpä Novelkin vetäisi lämpimän villapaidan ison masu ylle.
Novel ja Elijah keskustelivat useaankin otteeseen tulevan lapsen nimestä. "Jos se on poika, niin mitä nimeä ajattelit?"
"Oliveria, Kaspiania tai Aleksanteria. Tytön nimistä ei ole hajuakaan, äidillä olisi vaikka kuinka monta ehdotusta molemmille sukupuolille..."
Äitiyslomalla olo oli varsin rattoisaa - sai nukkua myöhään, syödä niin paljon kuin vain halusi ja milloin. Herätäkkin sai milloin halusi.
Toisaalta, tänä aamuna Novel heräsi epämukavaan tunteeseen. Lakanat olivat märkinä, sillä lapsivesi oli tullut. Lapsi tuli ulos hetkenä minä hyvänsä! "Aah, apua, äiti!" Novel kiljaisi, sillä tiesi äidin olevan vielä kotona.
"Tullaan, tullaan, mikäs nyt... Voi hertsyykkeli", Ramona parkaisi, "No niin, tyttöseni, rauhoitu... Kyllä se lapsi sieltä tulee."
Kivun, ja kaiken sen inhottavuuden jälkeen, Novelin käsivarsilla lepäsi pieni enkeli: tyttö, joka oli saanut isänsä vaaleat kutrit ja siniset silmät. Nuori äiti oli ylpeä ja onnellinen lapsukaisesta, joka nimettiin Ingrid Saareksi.
"Tässä hän sitten on, äiti - ensimmäinen lapsenlapsesi."
"Voi herrantuutelis, katso nyt noita pieniä silmiä... Ihan kuin sinun pienenä!"
Novel ryhtyikin heti hoivaamaan pienokaistaan, omaa pientä silmäteräänsä.
Ingridin huone sijaitsee vierashuoneen vieressä, ja se sisustettiin hempeällä pinkillä ja vaalealla keltaisella. Nukkekoti oli jo vanhaa perua suvulta.
Tuore isäkin saapui heti töistä Novelin soitettua hänelle. Eljas ryntäsi heti katsomaan esikoistaan.
"Ota vain hänet syliin", Novel sanoi, "ei hän mitään posliinia ole."
Eljas nosti tyttönsä syliin, ja katseli noita suloisia silmiä. Kuinka söpöä!
Samaan aikaan alakerrassa...
Pienokaisten tulo ei vain loppunut siihen, sillä haikara poikkesi koirienkin luokse. Lindan päätti synnyttää keittiössä, säkenöivien tähtösten keskellä.
Wuw! Tällainen söpöliini tupsahti tähä maailmaan. Mutta pentu ei tullut yksin...
... Sillä pentuja tuli heti kolme kappaletta! Koiravanhemmat olivat ylpeitä isosta pesueestaan.
Söpöliinit päätitivät alkajaisiksi pissiä keittiön maton pilalle. I-h-a-n-a-a.
"Öitä, pikku prinsessani..." Eljas toivotti pikkuiselleen ennen nukkumaan menoa.
---------------
Tässä oli tämä osa. Kiitos ja kumarrus, minä lähden viettämään hiihtolomani loppuun... Hyvää hiihtolomaa sitä viettäneille/viettäville!
Kommentit